29. lokakuuta 2016

HILJENNÄ VÄLILLÄ

Syysloma saapui ja vihdoin koulustressi pääsi hellittämään! Loma alkoi - yllätys yllätys - hieman flunssaisissa merkeissä, eli se siitä hyvästä treenilomasta. Viikonlopun ja alkuviikon pidin matalaa profiilia tietäen, että jos lähden nyt treenaamaan niin tauti pukkaa päälle heti... se kun on tullut koettua useampaan otteeseen tässä lähiaikoina.

IMG_6480 Pian huomasinkin että hei, tänään on jo perjantai. Oonko mä tosiaan viettänyt mun loman tehden ei mitään? Oon lähinnä vaihtanut paikkaa sohvan ja keittiön välillä saaden edes jonkinlaista verryttelyä jaloille. Vettä on tullut päivittäin kuin aisasta eikä pihallekkaan ole viitsinyt mennä kastelemaan itseään.

Jotenkin tämän tajuttuani mulle tuli hirveä fiilis kaikesta. Masensi ja ahdisti. Mä, joka pidän itseäni positiivisena ja aktiivisena ihmisenä, oon istunut neljän seinän sisällä viikon saamatta mitään aikaiseksi. Miettinyt joka päivä kuinka tylsää mulla on, mitä juttuja mun pitäisi saada vielä aikaiseksi ja jättää ne asiat tekemättä koska ajatuskin turhauttaa ja oma saamattomuus laiskottaa.

Vesisateesta huolimatta lähdettiin tänään äidin ja kolmen koiran kanssa metsälenkille läheiseen metsään. Ajateltiin ensin että hei, tehdään ihan lyhyt lenkki kun täällä sataa aika paljon. Huomattiin kuitenkin että vietettiin metsässä yli kaksi tuntia, välillä eksyttiin suunnitellulta reitiltä ihan korpimetsään, käännyttiin takaisin ja kokeiltiin seuraavaa metsäpolkua. Onneksi metsä oli tuttu joten suurempaa katoamista ei oltaisi edes osattu tehdä.

IMG_6479 Mun tuntien äksidenteiltäkään ei vältytty, sillä päädyin horjahtamaan aika syvään kuravesiojaan. Onneksi oli hyvät refleksit ja vain toinen jalka pääsi kärsimään kylmästä vedestä, matka jatkui saappaan tyhjentämisen jälkeen.

Jotenkin metsässä vaan ajantaju katoaa. Samoin katosi ahdistus ja masennus. Ehkä oli ihan okei etten päässyt pitämään täyttä treeniviikkoa, ehkä tää oli taas kropan ilmoitus siitä että nyt mennään liian lujaa, hiljennä välillä. Ennen lomaa stressitasot oli ihan tapissa joten ehkä tää oli ihan hyväksi pysähtyä pidemmäksi aikaa. Nyt on akut latautunut kunnolla ja mä oon valmis maanantaina alkavaan kouluun ja viimeiseen rutistukseen ennen joululomaa.

Ainiin, sainhan mä jotain aikaiseksikin lomalla! Aloitettiin nimittäin meidän puolitoistavuotiaan Martan kanssa canicross. Voisin kirjoitella tästä uudesta lajikokeilusta omassa postauksessaan kun vähän edetään Martan kanssa vetojutuissa lisää, miltäs kuulostaisi?

Tsemppiä kaikille tulevan marraskuun pimeyteen♥

22. lokakuuta 2016

TIUKKA KESKIVARTALOTREENI

Moikka pitkästä aikaa! Tänään mä ajattelin tulla jakamaan teille toimivaksi todetun treenin keskikropalle, olkaapas hyvä.

aloituskuva Treeni menee näin:
20 toistoa, 4 sarjaa, sarjapalautus 30sec.

Eli ensin kaikki 5 liikettä läpi putkeen ja sitten 30sec palautus jne. Suoritusnopeus melko rauhallinen.

Liikkeet:
Vatsarutistus jalat ilmassa
Lantionnosto
Venäläinen kierto
Supermieskeinunta
Lankkupito  (30-60sec)

vatsarutistus Vatsarutistus jalat ilmassa

DSC_0183 Lantionnosto
Makaa lattialla jalat nostettuna ylös. Lähde nostamaan lantiotasi kohti kattoa niin, että alaselkä nousee irti lattiasta. Liikkeen ei tarvitse olla kovin suuri, sillä jo pieni nosto tuntuu hyvin etenkin alemmissa suorissa vatsalihaksissa.

DSC_0193 Venäläinen kierto
Jalat voivat olla joko koukussa maassa (kevyempi) tai ilmassa (raskaampi). Ota pieni takanoja, selkä pysyy suorassa. Lähde viemään käsiäsi puolelta toiselle katseen seuratessa perässä. Liike tuntuu vinoissa vatsalihaksissa.

supermiesliike Supermieskeinunta
Käy päinmakuulle lattialle, nosta jalat ja kädet hieman irti lattiasta. Lähde tekemään keinuvaa liikettä.

DSC_0209 Lankkupito
Voit pitää joko polvet maassa (kevyempi) tai ilmassa (raskaampi). Muista pitää niska rentona ja hyvä lapatuki lavoissa eli lavat erillään toisistaan. Pysy pidossa kuntosi mukaan noin 30-60sec.

Viimeisen kierroksen jälkeen on kyllä tiennyt tehneensä jotain hah. Tehokkaita treenihetkiä kaikille!

P.s. Mitäs tykkäätte mun uudesta tukasta? 

9. lokakuuta 2016

IBA 2016

Taas on tullut aika äänestää Indiedaysin Blog Awardseissa ja edellisvuoden tapaan mä olen blogini kanssa ehdolla. Mikäli koet blogini inspiroivana, tekstini ovat sykähdyttäneet tai muutenvain olet seuraillut mun touhuja enemmän tai vähemmän, käy äänestämässä blogiani tämän linkin kautta.

Ehdokasbanneri_header_800x300 Tätä postausta kirjoitellessa aloin miettimään kuinka ihania taustajoukkoja mulla siellä ruutujen takana oikein on. Te olette laittaneet ihania kommentteja ja sähköposteja alusta alkaen ja sekös jos mikä on paras lahja mitä bloggaaja voi koskaan saada. Kukaan ei torpannut mun ideaa kirjoittaa enemmän triathlonista vaan päinvastoin suuri joukko lukee niitä mielellään ja on jopa inspiroitunut aloittamaan uuden lajin! Mahtavaa on myös kun kerrotte että mä motivoin ja inspiroin teitä liikkumaan, se on vahvasti mun motiivina koko blogitouhussa. Haluan jäädä mieliin energisenä ja motivoivana tyyppinä. Toivottavasti hommat sujuu jatkossakin samaan malliin ;-)

Kaikki kiitos kuuluu teille♥ Käy äänestämässä mun blogia täällä.

Mitä mieltä muuten olette, laittaisinko pystyyn uuden kysymyspostauksen lähiaikoina? Vuoden takaiseen satelee vieläkin uusia kysymyksiä, joten olisi varmaan aika päivitellä vastauksia teidän kysymyksiinne.

5. lokakuuta 2016

TORKUTTAJASTA AAMUVIRKUKSI

Kärsiikö joku muu samasta ongelmasta: aamuisin ei vaan jaksa nousta sängystä ylös? Viimeaikoina herääminen on ollut mulle erityisen haastavaa vaikka unta onkin tullut riittävästi yöllä. Listasin muutaman vinkin jolla mä olen päässyt ylös hieman kivuttomammin aamuisin, toivottavasti näistä olisi hyötyä myös muille torkuttajille.

uni 1. Sijoita herätyskello kauemmas sängystä
Oli se sitten puhelin tai normaali kello, sijoita se mahdollisimman kauas sängystä esim. huoneen toiselle puolelle. Kellon soidessa on pakko nousta sammuttamaan se, eli sänkyyn ei voi jäädä makoilemaan mikäli kellon haluaa hiljennettyä.

2. Vaihda puhelimen herätysääntä säännöllisin väliajoin
Mun on ainakin helpompi herätä ns. uuteen ääneen kuin aina samaan vanhaan. Välillä saatan jopa säikähtää uutta hälytysääntä kun vanhaan on jo ehtinyt tottua hah. Joku pelottava herätysääni olisi varmaan hyvä, olisi meinaan pakko herätä ennen herätystä että ehtii sammuttamaan kellon :-D

3. Juo vettä heti herättyäsi
Jotenkin se raikas vesi vaan virkistää kroppaa sen verran, että jaksaa raahautua aamupalalle tai kylppäriin pesemään kasvot. Yön aikana ehtii tulla jano, joten aamun nestetasapainon saa samalla hieman paremmalle kantille jo heti silmät avattua.

DSC_0471 4. Liiku
Nyt ollaan jo päästy sängystä ylös. Käy lenkillä jos vain ehdit. Parina aamuna ollaan käyty kaverien kanssa muutaman kilsan aamureippailulla ennen aamupalaa ja olo on heti paljon virkeämpi. Aamutunneilla silmätkin pysyy auki ilman tulitikkuja ja aivot ottaa uuden tiedon paremmin vastaan!

5. Kuuntele energistä musiikkia
Mahdollisimman iloista ja reipasta jotta kaikki aamumasikset jäävät sinne sänkyyn. Musta on ihana fiilistellä hyvää musiikkia hampaita pestessä tai aamupalaa syödessä. Kannattaa kokeilla Spotifystä soittolistaa Wake up happy tai Mood booster.

6. Lisää valoa
Heräämisvalo olisi varmasti tosi hyvä hankinta, se kun lisää valoa aste asteelta ennen herätystä ja herättää näin lempeämmin. Jos ei tällaista ihmettä omista makuuhuoneessaan niin laita valot päälle heti herättyäsi. Tuntuu kamalalle, mutta herättää ihan hyvin.

DSC_0478 Toivottavasti näistä löytyi joitain uusia vinkkejä teille aamu-unisille. Ei se herääminen siltikään aina ole helppoa vaikka mitä kokeilisi... toivon että mustakin tulisi sellainen viideltä heräävä aamuvirkku vielä jonain päivänä.

2. lokakuuta 2016

EPÄONNISTUNEITA ONNISTUMISIA

Mä olen vihdoin päässyt epämääräisestä flunssasta eroon ja normaali treenirytmi alkaa pikkuhiljaa rakentumaan uudelleen. Peruskuntokausi on henkisesti haastavaa itselleni, sillä peruskunto ei ole mikään paras ja hidas vauhti etenkin juoksussa turhauttaa. Tai ei edes se vauhti, vaan korkeat sykkeet hitaassa vauhdissa. Muut painaa vierestä ohi samoilla sykkeillä ja tuplasti nopeammalla vauhdilla. Onneksi mä treenaan tullakseni paremmaksi ja jaksaakseni paremmin, pian mäkin olen se joka menee kovempaa matalilla sykkeillä. Tai noh, onhan siihen kunnon kohentumiseen matkaa ja aikaa vielä, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkaa rakentumaan.

IMG_6285 Viikon 39 treeniyhteenveto:
Ma: lepo
Ti: sauvakävely 1h, uinti 2000m
Ke: kuntopallotreeni ylävartalolle 35min
To: uinti 1100m
Pe: lepo (hieroja)
La: uinti 2000m
Su: juoksu 60min

Toissaviikolla toteutettu seuran juoksutreeni veti penikat aivan jumiin, mulla ei ole koskaan ennen ollut samanlaisia penikkakipuja kuin silloin. Jalkoja särki pelkkä seisominenkin levosta puhumattakaan ja välillä meinasi päästä ihan itku... valmentajalle laitoin viestiä tilanteesta ja sain käskyn pitää seuraavat kaksi viikkoa uintipainotteisena kunnes pääsen hierojalle. Onneksi olin varannut jo elokuussa seuraavan ajan tutulle hierojalle, tuli muuten tarpeeseen! Sunnuntaina uskalsin lenkkipolulle ja ai että tuntui taas hyvälle juosta.

Tällä(kään) viikolla en ehtinyt toteuttamaan treenisuunnitelman kaikkia treenejä, sillä keskiviikkona mä en kertakaikkiaan ehtinyt käydä polkemassa kuntopyörää! Vähän jäi ärsyttämään. Onneksi pääsin tekemään edes lihaskuntotreenin samana päivänä. Viimeviikolla kaikki treenit eivät toteutuneet pienen kurkkukivun takia (joka onneksi meni pois) ja nyt kiire oli syynä. Ensiviikolla en anna minkään tekosyyn haitata treenaamista.

IMG_6272 Ilonaiheita sen sijaan löytyy uinnin kanssa. Mä olen päässyt taas eteenpäin kehityksessä verraten vaikkapa viime kevääseen. Jotain kehitystä tuntuu tulleen myös viime avovesiuintiin verrattuna. Vedossa on ihan uudenlaista voimaa ja rentoutta jota multa on puuttunut, valmentaja sanoo aina että käsivetoon on saatava enemmän rentoutta. No nyt sitä sitten on taas vähän enemmän! Vielä kun sen rentouden saisi säilymään kisavauhtisessa uinnissa, jolloin käsiä alkaa hapottamaan ja tuntuu että vauhti ei ole yhtään sen nopeampi kuin matkavauhdissa. Askel askeleelta... tai tässä tilanteessa käsiveto käsivedolta.

IMG_5066 Instagramissa mua seuraavat ovat saattaneet nähdä tämän kuvan, jossa komeilee kisanumero 11.9. Nastola SM Duathlonista. Olen pysynyt hiljaisena aiheesta ehkä syystäkin, jotenkin vaan asia nolottaa vaikkei siihen ole ollenkaan aihetta. Kisat starttasivat hyvin ja pysyin juoksussa yllättävänkin pitkään neljän muun kisaajan kannoilla. Ensimmäinen takaisku tapahtui 600m juoksun kohdalla: penikat painoivat ikävästi asfaltista johtuen. Oli pakko pysähtyä ennen kääntöpaikkaa ja ottaa kompressiosäärystimet pois jalasta ahdistamasta. Tämän jälkeen juoksu oli pelkästään korvien välistä kiinni, luovutin välillä ja pidin kävelypätkiä. Vaihtopaikalle tullessa huikkasin valmentajalle etten aio juosta enää, eli keskeytän pyörän jälkeen.

Pyöräilyssä tuli toinen takaisku, sillä taustalla pauhaava flunssapöpö ilmoitteli itsestään ja hengittäminen oli ajoittain vaikeaa ja ahdistavaa. tiedättehän kun keuhkoissa on limaa ja hengittäminen tuntuu ahdistavalta? Hengästyneenä ja mielentilan ollessa jo valmiiksi alhaalla hengitys tuntui entistä raskaammalle. Pyöräilyn jälkeen oli pakko keskeyttää olon takia. Kaikista hauskinta tässä oli se, että kun tuli pyörästä vaihtoon, oli ensimmäinen nuori jo maalissa. Mielessä pauhasi sana luovuttaja, mutta toisaalta tiesin että sairaana olisi ollut vain tyhmää kisata loppuun asti.

Viimeiset kisat vuonna 2016 eivät siis menneet ihan putkeen, mutta tämä antaa vaan lisää energiaa treenata oma kunto paremmalle mallille ja pitää terveydestä parempaa huolta.

Tässä mun viimeaikaiset treenikuulumiset, miten sun treenit sujuvat? Aurinkoista viikonalkua kaikille♥