30. syyskuuta 2016

BALANSSI KOULUN JA MUUN ELÄMÄN VÄLILLE

Kuluneet kaksi kuukautta ovat olleet aikamoista palloilua koulun, urheilun ja muun elämän välillä. Koulussa projekteja ja ohjauksia sekä näyttöjen stressaamista, urheilun puolella treenien aikatauluttaminen ruokailujen, koulun ja muiden menojen mukaan ja muun sosiaalisen elämän ujuttaminen kahden edellämainitun lomaan.

DSC_0372 Välillä on ollut pakko nipistää jostain osa-alueesta kuten treenaamisesta koulujuttujen kasaantuessa yhdelle illalle. Nipistämistä on tapahtunut paljolti myös muun elämän ja harrastusten kanssa, mukaanlukien bloggaaminen. Voimavaroja ei vaan löydy pitkän päivän jälkeen postauksien kirjoittamiseen saati kuvien ottamiseen kuten ennen. Mä rakastan bloggaamista ja oman jutun tuomista esiin kuvien ja tekstin muodossa, joten blogista nipistäminen on vaikeaa ja ärsyttävääkin välillä. Tauon suurentuessa se tietty tatsi katoaa vaan kokonaan, kuvien ottaminen kyllästyttää ja kirjoittaminen tuottaa suurta tuskaa sanojen muotoilun kanssa... onko tuttua kellekkään muulle?

Tällä hetkellä mua stressaa suuresti kolme näyttöä: lasten ja nuorten liikunnanohjaus, liikuntaneuvonta sekä tapahtuman järjestäminen. Ensimmäisen kanssa kaikki on alusta alkaen tyssännyt aikatauluihin sekä arvioijan saamiseen paikalle, toista en ole ajatellutkaan vielä ja kolmas on aikaisessa suunnitteluvaiheessa. Onneksi tapahtuman järjestämistä ei tarvitse tehdä yksin vaan kerättiin kolmen hengen työryhmä, muuten olisin niin pulassa!

DSC_0415 Koulussa ollaan siirrytty ohjaamisesta liikuntaneuvontaan, joka pitää sisällään anatomiaa sekä voiman ja kestävyyden teoriaa. Onneksi asia on kiinnostavaa ja melko helppoa itselleni oppia, joten oppimisen kanssa ei tarvitse ponnistella sen kummemmin. Treenaaminenkin helpottuu koulun ohella, sillä muutama viikko sitten laitoin hakemuksen urheilijalinjalle ja sain viikko sitten hyväksynnän urheilijaksi. Tämä tarkoittaa siis sitä, että saan muunmuassa aamutunnilla tehdä oman aamutreenin liikuntatunnin sijaan.

Koulun ja urheilun ulkopuolinen elämä on onneksi kunnossa, kavereille on tarpeeksi aikaa ja välillä pääsen jopa rentoutumaan ihan itsekseni ilman stressiä. Vaikka viimeviikkoina tilanne onkin tuntunut turhauttavalta ja kiireiseltä, voin onneksi huokaista helpotuksesta sanoessani että kaikki menee oikeasti hyvin. Miksei menisi kun mulla on ympärilläni paras mahdollinen porukka?

Leikkasin muuten hiukset kaksi viikkoa sitten. Tai oikeastaan kampaaja leikkasi. Rintaan asti oleva tukka lähti ja tilalle ilmestyi poikatukka sekä värjätyt ripset ja kulmat. Lopputuloksesta löytyy pientä osviittaa instagramin puolelta @tavoitteenatriathlon, blogin puolella saatte odotella vielä hetken kuvia lopputuloksesta ;-)

b Ehkä mä löydän vielä sen täydellisen balanssin näille kolmelle jutulle, urheilulle, koululle ja sosiaaliselle elämälle. Pitäisi vaan olla stressaamatta liikaa ja elää enemmän hetkessä. Hankalaa koulun kanssa, mutta ihan mahdollista jos oikein jaksaa yrittää.

Tällaista juttua tälläkertaa, ihana olla taas blogin puolella höpöttämässä. Toivotan teille ihanaa viikonloppua, muistakaa rentoutua edes hetkeksi ja hellittää kaikesta stressistä!

24. syyskuuta 2016

KISAVIIKONLOPPU AHVENANMAALLA

Elokuussa pääsin viettämään kivan viikonlopun Ahvenanmaalla tri- kauden päätöskisan merkeissä. Itse kisaraportti on viivästynyt useita viikkoja, mutta halusin odottaa kisajärjestäjän kuvia ennen postauksen julkaisemista. Itsestäni on ainakin kivempi katsella aiheeseen liittyviä kuvia, tulee ihan erilainen tunnelma kuin jos kuvat eivät liittyisi yhtään itse aiheeseen! Tänään hypätään vielä elokuiseen viikonloppuun Ahvenanmaalla tarkastelemaan mun kisoja.

Triathlon web 67Kuva: Jeremic Slavoljub

Kisaviikonloppu alkoi 27. päivä perjantaina, kun lähdettiin aamu viideltä ajamaan kohti Turun satamaa. Laivalla sain kuulla että vielä samana päivänä mä pääsen juoksemaan joukkueviestin juoksuosuuden. Itse matka meni tosi hyvin vaikka vähän kammoankin laivoja ja lentokoneita (ties koska titanic voi toteutua uudelleen ja lentokoneet tippuu taivaalta, tiedättehän hah).

Perille Eckeröön päästiin muutama tunti ennen starttia ja alettiin jo valmistautumaan kisaan. Kisattiin joukkueviestissä kahdella joukkueella, meidän naisten porukka ja miesten joukkue. Viestissä oli tosi kiva kisata kun sai keskittyä vaan yhteen lajiin ja tsempata joukkuekavereita omassa suorituksessa. Oma juoksu meni ihan hyvin, juoksureitti oli ainakin omasta mielestäni tosi mäkinen ja haastava! Mäkeä mäen perään asfalttipinnalla.

Maalissa vielä kiritettiin rinta rinnan joukkueen kesken viivan yli, fiilikset oli ihan katossa. 5km juoksuun mulla meni aikaa 00:29:10:05 ja joukkueena tultiin maaliin naisten sarjan ensimmäisinä. Yhtä hyvin meni myös seuran miehillä jotka voittivat oman kisansa.

Triathlon web 312Kuva: Jeremic Slavoljub

Lauantaina oli sitten se pääkisa eli nuorten supersprintti. Vähän mietitytti että mitenköhän pärjään, sillä viikko sitten sairastettu flunssa oli jättänyt pienen yskän päälle joka tietenkin vaikuttaa suoritukseen. Jännittyneenä laitoin vaihtopaikan kuntoon, vedin märkkärin päälle ja lähdin verkkaaman rannalle. 10 sekuntia ennen starttia sydän hakkasi hulluna jännityksestä.

Uinti 400m: uinti tuntui alusta asti kamalalle, kädet olivat jäykät ja voimattomat. En tiedä mistä tämä johtuu, jotenkin tuntuu että jokaisessa kisassa on tapahtunut samalla tavalla uinnin kanssa. Ensimmäinen asia mikä käsien jälkeen tuli mieleen oli suolainen vesi. Vesi maistui kamalalle ja sai mulle aikaan kauhean oksennusrefleksin, menin ihan paniikkiin. Yritin vain ajatella "okei jatka uimista, ei haittaa, älä pysähdy, hengitä rauhallisesti" ja jatkoin matkaa pienestä välikohtauksesta huolimatta.

Ensimmäiselle poijulle suunnistaminen oli hankalaa ja uin taas liian vinoon. Onneksi olin viimeisten joukossa ja näin mihin muut menivät, joten korjasin suunnan ja spurttasin perään. Viimeisillä metreillä alkoi toden teolla harmittamaan huono uinti ja viimeisenä vedestä nouseminen, vaikka en todellakaan tiedä olinko viimeinen vai en. Aika 00:10:23.

Triathlon web 310 Kisa-asu ei imartele heh :-D Ilmeetkin on luokkaa mahtava... noh, näkee ainakin että jotain on tultu tehtyä! Kuva: Jeremic Slavoljub

T1: juokseminen rannalta vaihtoalueelle oli jotenkin todella raskasta. Märkkärin lahkeet eivät millään meinanneet lähteä pois jaloista ja taistelin keskivertoa kauemmin märkkärin kanssa. Kengät, lakki ja lasit pois ja pyörä talutukseen. Aika 00:1:21.

Pyörä 10km: pyöräily meni puolestaan loistavasti! Reitti oli tosi tasainen ja antoi mulle hyvät mahdollisuudet tykittää täysillä alusta loppuun asti. Ihan snadisti olisin voinut lisätä vieläkin vauhtia ja voimat olisi silti riittänyt maaliin asti. Ajallisesti en parantanut pyörää juuri ollenkaan, mutta fiilis oli aivan erilainen kuin missään muussa kisassa.

Ensimmäisessä mutkassa ohitin nuoremman ikäluokan kilpailijan ja kääntöpaikalla näin jopa oman ikäsarjan ykkösen menevän jo takaisinpäin. Fiilikset vaihtuivat uinnin jälkeisestä ärsytyksestä hieman toiveikkaammiksi hyvän pyöräilyn jälkeen. Aika 00:20:31.

T2: olin turhan hätäinen vaihtoon tullessa että laitoin pyörän väärältä puolelta telineeseen hahah. Tässä menikin sitten säädön puolelle kaikki, muiden tavarat lojuivat maassa tiellä ja itse yritin laittaa omia kamoja sitten väärältä puolelta telinettä paikoilleen. Noh, onneksi selvisin hengissä vaihtopaikalta ulos. Aika 00:00:52.

Triathlon web 374
    Kuva: Jeremic Slavoljub

Juoksu 2,5km: sama mäkinen maasto kuin perjantain joukkueviestissä ja loppuun ajettu kroppa on huono yhdistelmä. Vauhti oli luokkaa hidas ja jalat sanoivat itsensä irti jo ensimmäisen ylämäen kohdilla. Pyöräilyssä ohitetut kilpailijat menivät ohi vauhdilla.

Kääntöpaikalla yritin lisätä vauhtia huonoin tuloksin, joten oli tyydyttävä hitaaseen matkantekoon. 300m ennen maalia tajusin että vasempaan isovarpaaseen sattui oikeasti aika paljon, katsahdin kenkää ja huomasin punaisen läikän kengässä. Mietin vain että kiva, rakko on auennut. Onneksi ei ollut enää pitkä matka joten pienen kivun kestää hyvin. Maalisuoralla pakotin jalat loppukiriin ja maalissa heitin kengät heti pois jalasta ja lähdin metsästämään laastaria kipeälle varpaalle. Aika 00:14:54.

Kokonaisaika 00:47:59, T17 sarjan 2. sija.

tulos Triathlon web 403 Palkintojen jako, minä vasemmalla ja sarjan voittaja kättelemässä. Kuva: Jeremic Slavoljub

Edellisen päivän joukkueviestin juoksu ja taustalla jylläävä pieni flunssa verottivat varsinkin juoksussa jonkin verran. Valmentajalta tuli kuitenkin hyvää palautetta kisasta joten pakko siihen on oltava tyytyväinen. Mä jäin tottakai omaan tapaani jossittelemaan kisan jälkeen turhia juttuja ja sain aikaan vaan huonon mielen. Olisi vaan muistettava että kisa oli kokonaisuudessaan kauden paras ja mä oikeasti vedin hyvin. Tästä on hyvä jatkaa kohti pk kautta ja parantaa seuraavan kauden suorituksia.

Tämä olikin mun ensimmäinen oikea kisareissu vähän kauemmaksi ja tykkäsin todella paljon! Seura oli ihanaa, tunnelma Käringsundissa oli mahtava ja järjestelyt toimivat. Nää on näitä reissuja jotka ei vähään aikaan unohdu. Lähden seuraavana vuonne ehdottomasti uudestaan jos vain pystyn. 

Miltäs kuulosti? Kisakausi pulkassa ja pk kausi on lähtenyt hieman ontuen liikkeelle, flunssa on ollut tänä syksynä yllättävän sitkeä kaveri ainakin mun tapauksessa. Blogi alkaa pikkuhiljaa aktivoitumaan taas pienen horroksen jälkeen, mulla on teille muutama kiva postaus jo melkein valmiina. 

Mitä teille kuuluu?

18. syyskuuta 2016

HAASTATTELUSSA CROSSFITTAAJA

Olettekin tainneet lukea joskus mun blogista Amandasta? Opiskellaan samaa alaa samassa koulussa ja tehdään blogijuttuja, joten päätettiin yhdistää ajatuksemme ja tehdä postaus yhdessä. Tänään pääsette tutustumaan Amaan paremmin haastattelun muodossa, samalla saadaan tänne kestävyysurheilijan blogiin vähän värikkäämpää lajiskaalaa uuden lajiesittelyn parissa.

DSC_0008 (2) Kuka olet?
Olen Amanda, parikymppinen liikuntaneuvojaopiskelija Tuusulasta. Oon ollut nuorenpana vähän laiska liikkuja, mutta muutamia lajeja on tullut harrasteltua ratsastuksesta kuntosaliin. Lopulta löysin CrossFitin, hurahdin täysin ja tällä hetkellä liikunta on todella iso osa elämää.

Mitä on CrossFit?
CrossFit on monipuolinen voima- ja kuntolaji, jota alun perin ovat käyttäneet amerikkalaiset poliisit, palomiehet, ammattisotilaat ja urheilijat. Lajin tarkoitus on luoda urheilijalle kattava yleiskunto ilman fyysisiä heikkouksia. CrossFitiin kuuluu mm. painonnostoa, uintia, kehonpainojarjoittelua jne. Yllätyksellisyys kuuluu lajiin, ja mitä vaan hullua saattaa tulla treeneissäkin vastaan.

Miksi juuri kyseinen laji?
CrossFitissa kiehtoo erityisesti sen monipuolisuus, opittava ei ihan heti lopu kesken. Tykkään opetella uusia taitoja, tällä hetkellä tavoitteenani on oppia muscle up! Musta on vaan niin siistiä kiipeillä köysissä, nostella entistä painavampaa rautaa ja kokea sellasta liikunnan riemua, mitä en oo minkään muun lajin parissa vielä kokenut.

DSC_0176 Mitä laji on opettanut sinulle?
CrossFit opettaa epämukavuusalueella olemista ja henkistä lujuutta varsinkin kovissa metconeissa kun sykkeet hipovat maksimia ja maitohappo jyllää lihaksissa mutta täytyis vaan painaa menemään. CrossFitin avulla oon myös päässyt eroon liiallisista ulkonäköpaineista, boksilla kun ei treenata ulkonäkö, vaan kehittyminen ja hauskanpito mielessä. Ulkonäön muutokset tulevat kyllä siinä sivussa, kunhan vaan muistaa haastaa itseään.

Jos et harrastaisi CrossFittiä, mikä olisi lajisi?
Hmm. Ehkä ratsastus, kuntosalitreenaaminen tai joku taitolaji kuten voimistelu.

Tavoitteesi ja saavutuksesi?
Kisataustaa mulla ei ole, joten saavutuksetkin rajoittuvat uusien taitojen oppimiseen ja omiin ennätyksiin. Tavoitteena mulla on oppia mahdollisimman paljon lisää, tällä hetkellä ertyisesti se muscle up, käsilläseisontapunnerruksissa kehittyminen ja peruskestävyyden kehittäminen ovat työn alla.

_MG_5522jj Kuka voi harrastaa CrossFittiä ja missä sitä voi harrastaa?
Kuka vaan voi harrastaa CrossFitia alkeiskurssin käytyään. Meidän salilla CrossFit Tuusulassa on erikseen lasten tunnit, ja aikuisten treeneissä ikähaarukka on n. 16-vuotiaasta 60-70-vuotiaaseen. Kaikki tekevät omalla kuntotasollaan ja liikkeet voi skaalata erikseen juuri itselle sopivaksi, esimerkiksi leuanvetojen avuksi voi ottaa kuminauhan. CrossFita harrastetaan erikseen siihen tarkoitetuilla saleilla. Saleja löytyy ympäri Suomea.

Käykää tsekkaamassa Amandan blogi täältä! Sieltä löytyy juttua mm. ruoasta, hyvinvoinnista, treenivinkeistä ja CrossFitistä.

Tämän postauksen tarkoituksena oli esitellä vähän erilaisempaa liikuntalajia teille mun ainaisten triathlonkuulumisten lomassa. Jos teillä on mielenkiintoa lukea haastatteluja muidenkin lajien edustajilta niin heittäkää kommenttia alle, urheiluopistolta löytyy lajikirjoa vaikka muille jakaa ja mä mielelläni esittelen niitä teille! Jos teillä on jokin tietty laji mielessä niin kertokaa se samassa kommentissa, katsotaan sitten millainen lajiviidakko haastatteluineen tänne muodostuu.
Oikein ihanaa alkavaa viikkoa kaikille♥