22. elokuuta 2016

KUULUMISET SÄNGYN POHJALTA

Yleensä mä sairastan syysflunssan muutama viikko koulun alkujen jälkeen, mutta tänävuonna flunssa yllättikin aikaisemmin. Lauantaina heräsin pieneen kurkkukipuun ja olo oli koko päivän aika väsynyt, mutta silti lähdin tekemään päivän uintitreenin tunnollisesti... ei olisi kannattanut. Sunnuntaina olo oli vielä flunssaisempi ja maanantaina flunssa pääsi oikein kunnolla valloilleen. Kaikki mahdollisuudet osallistua Helsingin kisoihin olivat mennyttä, sillä oireet vain pahenivat viikon edetessä.

IMG_4919 Olin odottanut Helsinki City Triathlonia niin innoissani, sillä haluan todella parantaa Lahdessa kisatun supersprintin aikaa edes vähän. Vihdoinkin kun homma alkoi sujumaan paremmin niin tuli pieni takaisku joka veti fiiliksen ihan alas. Kulutin päivät lähinnä sängyssä tai sohvalla maaten ja Frendejä katsellen. Kisapäivänä mietin kuinka oma startti alkaisi kohta, miten olisin mahtanut suoriutua ja millaisen ajan olisin tehnyt. Pieni pelko alkoi hiipimään myös Ahvenanmaan kisoja kohtaan, mitä jos en tervehdy seuraaviin kisoihin?

Vihdoin ja viimein oireet ovat kuitenkin alkaneet hellittää, viikonloppuna olo parani huomattavasti ja nyt olo on täysin normaali. Huomenna aloitan kevyen treenaamisen pyöräilyn merkeissä, keskiviikkona käyn kevyesti juoksemassa ja sitten onkin to-pe lepoa ennen lauantain kisoja. Kaikkea toivoa ei ole siis heitetty pois ja lauantaina olen toivottavasti starttaamassa täysissä voimissani Ahvenanmaalla!

Olen siis hengissä ja fiiliksissä seuraavasta kisareissusta heh. Näinä blogin vähän hiljaisempina hetkinä mun kuulumisia voi seurata blogin ig tililtä tavoitteenatriathlon tai mun snapchatista nooramicaelaw. Snäppiin päivittelen arkisempia juttuja niin videon kuin kuvienkin muodossa, instagramissa pääsette myös seuraamaan mun treenejä ja kuulumisia triathlonin saralla.

Mukavaa viikkoa kaikille ja isot tsempit niille, jotka taistelevat flunssaa vastaan!

10. elokuuta 2016

LAHTI TRIATHLON 6.8.

Aamu starttasi sateisissa merkeissä, lähdettiin kahdeksan aikoihin ajamaan kohti lahtea. Matkalla vatsaa väänsi jännityksestä ja ehdin käymään kaikki kauhuskenaariot läpi päässäni: mitä jos ei ehditä perille, mitä jos unohdan startin, mitä jos sählään vaihdoissa, mitä jos kaadun pyörällä, mitä jos en jaksakkaan juosta...

13937745_1745533612398760_624182332323190956_oTäysmatkan uintiosuus. Kuva: Timo Kananoja
 
Lahteen saavuttua sade oli onneksi lakannut ja ilma näytti oikein kirkkaalta, tosin tiet olivat vielä märkiä ja liukkaita. Hain hyvissä ajoin kisakansliasta kirjekuoren jossa oli kisanumerot ja chippi, liimailin numerot pyörään sekä kypärään ja lähdin laittamaan vaihtoaluetta kuntoon. Vaihtoalueella vietinkin hyvän tovin miettien miten sijoitan kypärän ja muut irralliset tavarat ja kävin vielä vaihdon pala palalta läpi.

Oltiin tultu kisapaikalle tosi ajoissa, joten turhaa aikaa oli jonkin verran. Perusmatkan kisaajat lähtivät ja katselin kuinka kovaa kärki ui jossain kaukana. Rannassa vaihdoin märkkärin rauhassa päälle ja kuuntelin kisainfon, sitten se olikin menoa ja starttiin oli vain muutama minuutti aikaa. Kävin kastautumassa vedessä, onneksi ei ollut kylmää. Eilinen hirmuaallokko oli rauhoittunut ja vesi oli ihanan tyyntä. 20 sekuntia starttiin, käytiin riviin rannalle. Olo oli rauhallinen.

13920488_1745529442399177_6762519893308424376_oTäysmatkan pyöräilyä. Kuva: Timo Kananoja
 
Uinti: uinti tapahtui kahtena kierroksena, ensin juostiin rannasta veteen, kierrettiin poiju, uitiin kaislikkoa pitkin rannalle, juostiin rannalla aloituspaikalle ja tehtiin sama uudestaan. Startti oli ihan liian hätäinen ja jo ennen poijua olkapäät ja ojentajat huusivat hoosiannaa. Suunnistaminen unohtui kokonaan ja kädet kävi turhan kovaa huonoa vetoa, uimalasit alkoivat huurustua... mahtava aloitus. Turhia lisämetrejä tuntui tulevan miljoona ennen ensimmäistä poijukäännöstä ja sekös ärsytti.

Poijukäännöksen jälkeen suorin reitti kaislikon reunalle ja rantaan tulisi laiturin viertä uimalla, helppo nakki. Tai olisi jos oikeasti olisin uinut myös laiturin viertä, kaikessa siinä paniikissa päätinkin ajautua muutaman metrin etäämmälle laiturista. Huomasin väärän suunnan vasta kun näin muiden kääntyvän kaislikon reunasta rantaan. Ärsytti suunnattomasti mutta ei auttanut muu kuin suunnan vaihto ja reippaampi vauhti muiden kiinni saamiseksi.

Rantaan päästyä juoksin aloituspaikalle ja hyppäsin uudelle kierrokselle. Toinen kierros meni paljon paremmin, sillä päätin uida toisen kilpailijan perässä etten taas lähtisi hakoteille poijukäännöksen jälkeen. Toinen kierros tuntui nopeammalta kuin ensimmäinen ja vihdoin löysin oikean rytmin käsivetoonkin. Päässä vaan hakkasi ajatus 'nyt rauhassa, hätiköinti hidastaa'. Käsi osui pohjaan, merkki siitä että nyt on aika nousta ja juosta rantaan. Aika 9:47min.

T1: Märkkäri lähti päältä yllätävän nopeasti ja lähdin juoksemaan mäen päälle vaihtopaikalle. Jalat märkkäristä ulos, kypärä päähän, numerolappu vyötärölle, lasit päähän, lenkkarit jalkaan ja pyörä talutukseen. Eilinen vaihtoharjoittelu tuotti tulosta ja vaihto sujui tosi nopeasti. Ainut asia minkä kanssa sähläsin oli numerolappu jota en meinannut saada numeropuoli oikein päin päälle. Noh, 10 sekuntia sinne tai tänne... mielessäni kirosin miksi en hommaa sellaista klipsulla kiinnitettävää numeropidikejuttua kaupasta, säästyisi hermot kuminauhojen kanssa kokonaan. Aika 1:40min.

13923437_1745533729065415_8428936648196533372_oJa taas täysmatkan uintia. Kuva: Timo Kananoja
 
Pyörä: pyöräreitti oli noin 2,5km lenkki jota kierrettiin neljästi. Ensin oli kiva alamäki jossa sai vähän tasattua hengitystä, pieni edestakainen pätkä suoraa tietä ja samaa mäkeä pitkin ylös. Pyörän päälle noustessani tiesin että jalat on jumissa, joten pyöräily ei tulisi olemaan helppoa. Ensimmäisellä kierroksella sain polkea rauhassa yksin, mutta toisen kierroksen puolivälissä takaani tuli kaksi muuta kilpailijaa ohi. Yhden kierroksen sain roikuttua heidän peesissään, mutta toisella oli pakko luovuttaa ja antaa heidän mennä menojaan.

Jalat tuntuivat koko pyöräilyn ajan niin tönköille, pylly oli ilmiselvästi taas jumissa. Viimeisellä kierroksella sain kirittyä vielä edellistä kahta kilpailijaa kiinni, olisinkohan ollut 100m heidän jäljessään. Lenkin lopussa oleva ylämäki oli kyllä reitin pahin kohta ja vauhti hyytyi joka kierroksella siihen. Isommalla vaihteella ylämäki olisi mennyt runttaamiseksi, mutta pienemmällä vaihteella polkeminen meni taas turhaksi sitkutukseksi. Taas ärsytti. Aika 20:55min.

T2: tämä vaihto olikin helppo, pyörä telineeseen, kypärä pois, lasit pois ja juoksemaan. Vaihtoalueen oviaukosta meinasin vaan mennä ohi kun oli niin hoppu :-D Aika 00:40min.

13925505_1745528109065977_7481974647598681820_oTäysmatkan maaliintuloa. Bongatkaa mut irrottamasta chippiä osallistujan jalasta :-D Kuva: Timo Kananoja

Juoksu: jalat oli niin loppu pyörän jälkeen! Energiaa olisi ollut muussa kropassa, mutta jalat meni niin tönköiksi että vauhti oli paljon hitaampi mitä olin kuvitellut sen olevan. Juoksureitti kierrettiin kaksi kertaa ja reitti itsessään oli tosi nopea ja helppo. Eka kierros tuntui niin pitkälle ja ajatukset riitelivät kävelyn ja täysiä menemisen kanssa. Toisen kierroksen sain mentyä vähän reippaammalla askeleella, 200m ennen maalia mulle huudettiin etä loppukiri vielä. No eipä tullut, jalat oli niin voimattomat etten saanut puristettua itsestäni enää mitään irti. Rennosti hölköttelin maaliin hyvillä fiiliksillä ja tietoisena siitä, että tänään olin tehnyt sen minkä pystyin. Aika 12:33min.

Kokonaisaika 45:37min.


tulossOman suoritukseni jälkeen jäin kisapaikalle vielä auttamaan maalin huoltopisteellä perusmatkalaisten ja täysmatkalaisten maaliintulossa. Oli muuten mahtavaa nähdä täysmatkan (3,8km - 180km - 42,2km) maaliintuloja, onnistuneita ja tunteikkaita ihmisiä. Siinä hetkessä mä sitten päätin että vielä jonakin päivänä mutkin kuulutetaan teräsmieheksi. Sitä ennen edessä on varmasti vielä paljon supersprintti, sprintti, perus- ja puolimatkan startteja. Näin mä ainakin toivon.

Kisoista jäi hyvä fiilis, paras suoritus tähän mennessä ja kehitystä jokaisessa lajissa on huomattavissa. Helsingissä ja Ahvenanmaalla mä aijon rutistaa itsestäni vielä enemmän ja tehdä uuden ennätyksen tälle matkalle, katsotaan onnistunko.

7. elokuuta 2016

LAHDEN TRIATHLONLEIRI 5.8.

Moikka! Kiireisenä viikkona mä en ehtinyt juuri jännittämään lauantain Lahden kisoja, mutta perjantaina pääsin virittäytymään tunnelmaan Triathlonliiton nuorten leirillä. Leiripäivä järjestettiin samoissa maisemissa kuin kisat, tutustuttiin harjoitusten lomassa nuorten kisareittiin mikä lisäsi hyvin itseluottamusta itse koitokseen.

DSC_0426 Päivä alkoi kello 9:30, leiriläisiä oli mun lisäksi vain kaksi muutaman peruutuksen takia. Vaihdettiin märkäpuvut päälle, tehtiin pienet lämpät kuivalla maalla ja siirryttiin veteen lämppäämään 'swimrun' tyylillä, eli ensin uitiin, rantauduttiin, hölkättiin takaisin aloituspaikalle ja uitiin jälleen. Lämpän jälkeen harjoiteltiin vedestä starttia, rantautumista, poijulla kääntymistä, rantastarttia ja lopuksi uitiin kisareitti läpi.

Tuli taas opittua uutta etenkin tuosta vedestä lähdöstä joka on itselle ollut hankalaa. Huomautusta tuli myös poijulle suunnistamisesta, mä tuppaan ajautumaan vähän liian sivulle merkkipoijusta ennen kääntymistä. Lieneekö syy käsivedossa vai vain väärään suuntaan uimisessa, sitä en osaa sanoa. Suunnistusta siis edelleen harjoitellaan ja sen kanssa pitää olla tosi tarkkana!

Uinnin jälkeen käytiin syömässä ja palattiin vaihtopaikalle treenaamaan pyöränkäsittelyä ja pyöräiltiin kisareitti läpi. Reitillä katsottiin hieman ajoasentoa, poljinkadenssia, harjoiteltiin käännöksiä (nämä menevät mulla jo paljon paremmin, ennen suurinpiirtein pysäytin pyörän kokonaan käännöksissä) ja kokeiltiin vastatuuleen ajamista aerodynaamisemmassa asennossa. Vaihtopaikalla kerrattiin uinti-pyörä ja pyörä-juoksu vaihdot läpi, harjoiteltiin vaihdot, harjoiteltiin pyörän taluttamista satulasta kiinni pitäen (voi kyllä, oli muuten aluksi vaikeaa!) ja pyörän päälle/päältä pois nousemista.

DSC_0331 Mä voin sanoa että en uskalla kikkailla pyörän kanssa ikinä mitään ylimääräistä. Pyörän hallintaa harjoitellessa totesin kuitenkin että turhaa pelkään kaatumista, niitä tapahtuu enemmän kun arkailee kuin että kokeilisi reippaasti. Pyörän taluttaminen oli aluksi aivan hirveää, tuntui että pyörä posottaa vaan suoraan vaikka yritin kuinka kääntää sitä. Kokeilujen + vaihtoharjoituksen jälkeen homma alkoi kuitenkin sujumaan ja vikalla vaihtokerralla työnsin pyörää edes ajattelematta mitään - ja pyörä meni ihan mihin mä tahdoin! Satulaan nousu vauhdista on vielä vähän kömpelöä mutta harjoittelu tekee mestarin. Pyörän päältä pois tuleminen sujui kokeilujen jälkeen yllättävät hyvin, ennen en tätä ole uskaltanut kokeilla kun pelkään kaatuavani (tyhmä minä).

Vaihtoharjoitukset antoivat ihan uutta itsevarmuutta kisojen vaihtotilanteisiin. Vantaalla mun eka vaihto oli ihan katastrofi, tavarat lensi, turhaa tavaraa oli ihan liikaa, meinasin kadottaa pyöräilylasit ja vaihto kesti tosi kauan. Uimalasit taisin kiireessä heittää niin hyvin omaan vaihtolaatikkoon, että jouduin noukkimaan ne vastapäisen kisaajan tavaroiden joukosta. Nyt on kuitenkin paljon rauhallisempi olo kun vaihtoa on harjoiteltu muutama kerta etukäteen, tietenkin märkäpuvun ottaminen on vielä vähän haasteellista mutta muuten kaikki alkaa olemaan selvää. Kengistäkään ei tarvitse murehtia kun pyöräilen vielä lenkkareilla, en ole vielä viitsinyt vaihtaa tavallisia polkimia lukkopolkimiin vaikka maantiepyöräilykengät ja polkimet jo omistan. Ensi kesänä sitten?

DSC_0329 Vaihtoharjoitusten jälkeen lähdettiin hölkäten katsomaan juoksureitti ja loppuverkattiin venyttelyiden merkeissä, jonka jälkeen lähdettiin kotia kohti keräämään voimia seuraavan päivän kisoja varten. Päivä oli kyllä mahtava ja onnistunut, suuret kiitokset valmentajille ohjelmasta, vinkeistä ja neuvoista. On se vaan kiva oppia uusia asioita ja taitoja tästäkin lajista. Illalla vielä huolsin pyörän kunnolla, pesin, laitoin tankoteipit uudestaan, rasvasin ketjut ja täytin renkaat. Tarvittavat varusteet tarkistin reppuun varmasti miljoona kertaa, sen verran jännitti jo illalla.

Seuraavana päivänä koittikin se odotettu kisapäivä, snapchatissa mua seuraavat tietävät jo miten mun kävi (mut löytää sieltä nimimerkillä nooramicaelaw). Seuraavasta postauksesta pääsette lukemaan sitten tarkempaa kisarapsaa lauantailta :-)