25. kesäkuuta 2016

TREENAAJAN PAHIN VIHOLLINEN - PERUSKESTÄVYYSHARJOITTELU

Aloin pohtimaan uuden treeniohjelman tiimoilta asiaa, jota varmasti monet tekevät huomaamattaan. Suomalaisen ylpeyteen ei mahdu sanaa hitaasti vaan treeni menee helposti aina siihen äärirajojen kokeiluun. Mitä järkeä siinä nyt on että mennään lenkillä niin hidasta vauhtia että mummotkin menevät ohi, kun voi tykittää täysillä jaksamisen rajoissa?

pk Havahduin tähän asiaan miettiessäni treenaamisiani. Treeniviikossa on viisi lajitreeniä, kolme peruskestävyydellä ja kaksi vauhtikestävyydellä suoritettavaa. Kuulun tähän joukkoon joka ei vaan millään pysty himmailemaan ja toteuttamaan sitä peruskestävyyslenkkiä, vaan vauhdin pitäisi aina olla kova. Mitä jos vastaantuleva lenkkeilijä luuleekin etten pääse kovempaa, ettei kunto oikeasti kestä? Noloahan se olisi. Väärin.

Peruskestävyydellä suoritettavaa liikuntaa tarvitaan enemmän kuin vauhtikestävyyttä, nyrkkisääntönä olisi 70-80% pk harjoittelua kaikista treeneistä. Peruskestävyydellä esimerkiksi pyöräily voi olla haastavaa hitauden takia, kun tietää pääsevänsä oikeasti kovempaa. Treeniviikkojen edetessä se peruskestävyys kuitenkin alkaa kehittyä ja vauhti kasvaa sykkeiden ollessa pk-alueella, mikäli treenit oikeasti toteutetaan pk-vauhdilla. Peruskestävyysharjoittelu kasvattaa sydämen kokoa ja lisää hiusverisuonten määrää lihaksissa, lisäksi harjoittelu totuttaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä pitkäkestoiseen rasitukseen. Peruskestävyysharjoittelu on siis erittäin tärkeässä roolissa etenkin kestävyysurheilijoilla.

Treeniviikkoon voi kuulua vähän pidempää ja lyhyempää pk lenkkiä, jolloin lyhyempi lenkki tulisi tehdä lähellä aerobista kynnystä ja puolestaan pidempi lenkki kauempana aerobisesta kynnyksestä. Suomeksi siis pidempi matalemmilla sykkeillä ja lyhyempi hieman korkeammilla sykkeillä, kuitenkin aerobisen kynnyksen rajoissa.

pk2 Kahden peräkkäisinä päivinä olevien vauhtikestävyystreenien jälkeen vihdoin ymmärsin, mitä pk-lenkki todella tarkoittaa. Hidasta, oikeilla sykealueilla olevaa treeniä. Vk päivinä saa sitten tykittää sydämensä kyllyydestä ja niiden jälkeen osaa katsoa pk treenejä taas uusin silmin.

Vaikka pk vauhtiset treenit tuntuvatkin aluksi hitailta, kehittyy kunto ja lihaskestävyys pitkäjänteisen treenaamisen myötä. Pian huomaatkin että pääset hieman kovempaa pk sykkeillä ja sekös vasta lämmittää mieltä. Maltti on valttia kestävyyslajeissa, kehitys ei tule tapahtumaan sormia napsauttamalla.

Oikein ihanaa juhannusta vielä kaikille, juhlikaa maltilla ja pitäkää hauskaa♥

10 kommenttia

  1. Todella mielenkiintoista asiaa ja puhuttelevaa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla että teksti on herättänyt mielenkiintoa :-)

      Poista
  2. Joo, toi peruskestävyyden hankkiminen ei ole ihan helppo juttu! Sitä niin mielellään lisää vauhtia ja panoksia eikä muka millään malta välitä hölkätä. Itse sorrun just tohon. Ihan vasta viime aikoina kun ikää on jo sen verran ettei aina jaksa eikä edes huvita, mutta sitten se menee helposti siihen että lönkyttelee koko ajan eikä mene ollenkaan mukavuusalueen ulkopuolelle. Ei ole treenaaminen helppoa ;)

    www.decopixbytiina.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ei, hahah :-D
      Mäkin sorrun välillä tuohon, että sitten jos ei saa mennä kovaa niin sitten mennään ylihiljaa... varsinkin vuosi sitten mun juoksulenkit olivat luokkaa 'kovaa' tai 'kävellen' tai 'ei ollenkaan lenkkiä'. Onneksi olen vihdoin viisastunut ;-)

      Poista
  3. Just näin! Itsekin kirjoitin aiheesta aivan äskettäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin mielenkiinnosta lukemassa sun jutun, tuttua asiaa ja aivan totta ;-)

      Poista
  4. Oli muuten mielenkiintoinen teksti! Itse harjoittelen ekaa puolimaratonia varten ja painin juuri noiden asioiden kanssa. Maltilla mennään.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla että aihe herätti mielenkiintoa :-) Tsemppiä treeneihin!

      Poista
  5. Mä mietin tätä tismalleen samaa asiaa tänään pk-lenkillä :) tosi tuskastuttavaa körötellä menemään kun vastaavan lenkin pystyisi helposti tekemään puoleen tuosta ajasta :D ja tosiaan tulee kyllä kanssa mietittyä, että onpa noloa, jos noi vastaantulijat luulee, etten jaksa kovempaa :D

    Elämää tangolla ja sen ympärillä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just näin! Täytyy vaan niellä se oma ylpeys ja mennä hitaasti, ihan sama mitä se vastaantulija saattaa ajatella :-D

      Poista

Voit ottaa minuun yhteyttä myös yksityisesti osoitteeseen:
nooraah (at) outlook.com