28. kesäkuuta 2016

ENNÄTYKSIÄ UINNISSA

Kauan olen miettinyt omien ennätyksieni jakamista kaikkien nähtäväksi täällä blogin puolella. Mä olen niin kunnianhimoinen, että en osaa myöntää omaa tasoani ja yritän välillä leikkiä parempaa mitä olen. Olettekin saattaneet lukea tästä samaisesta aiheesta tässä postauksessa. Haluan kuitenkin jakaa omaa kehitystäni teidän kanssa blogissa, joten tänään mä uskaltaudun laittamaan muutamat ajat uinnista. Toisessa postauksessa voisin sitten kertoa pyöräilyn kehitystä, siinäkin on nimittäin tapahtunut hieman muutoksia.

IMG_4393 100m aika hallissa:

20.12.2015 2:48min
18.1.2016 2:18min ja 2:12min
31.1.2016 1:58min ja 1:50min
19.4.2016 1:45min

Nyt avovesikauden alettua ei olla aikoja paljon otettu, joten uusia ennätyksiä ei ole tullut. Uskoisin kuitenkin että huhtikuun ajasta saisin ainakin 5 sekuntia nipistettyä pois? Tekniikka on parantunut hieman viimeisimmän ennätyksen jälkeen.

Video, jonka Noora (@tavoitteenatriathlon) julkaisi
 
300m aika:

31.1.2016 7:30min uimahallissa
25.6.2016 8:01min avovedessä

Avovesiaika on suuntaa antava, sillä sykemittarin gps ei ole kauhean tarkka ja muutama sekunti menee kellon käynnistykseen ja pysäyttämiseen. Avovedessä aika riippuu myös ilmasta, onko aallokkoa yms. Hallissa kun aaltoja ei pahemmin synny, ainut hidaste on vaan kääntyminen päädyissä joka sujuu multa älyttömän kömpelösti.

750m aika:

5.6.2016 18:52min

Tämän matkan aika on ainut laatuaan ja mitattu kisoissa, siis aidoissa olosuhteissa johon kuuluu ihmispaljoutta ja kaikkea muuta härdelliä. Toivottavasti pääsen parantamaan aikaa seuraavissa sprinttikisoissa, tällä kaudella mulla ei ole kuin kaksi sprinttiäkin lyhyempää matkaa jäljellä.

IMG_4208 Noin 1000m aika avovedessä:

28.5.2016 31:57min
20.6.2016 29:00min
27.6.2016 21:02min (957m)

Vähän ihmettelin 27.6. aikaa, mutta tietokoneella reittiä katsoessa huomasin että gps näyttää joissain kohdissa metsän puolelle. Toisaalta, kun ajattelee uitua matkaa, ei matka voi olla kovin paljon alle 900m vaikka kellon gps oikutteleekin. Olenko tosiaan kehittynyt noin paljon noin lyhyessä ajassa? Maanantaina oli kyllä hyvä uintiflow päällä, järvi oli täysin tyyni ja vauhti tuntui tavallista nopeammalta... mutta onko 8 minuutin parannus muutamassa viikossa silti mahdollista?

Myös tekniikka on parantunut tosi paljon tässä 8kk aikana, uintivideoita voit käydä katsomassa tästä ja tästä postauksesta. Joka uintikerralla tajuaa aina uusia asioita joita pitää ottaa huomioon tai korjata. Jaksaminen on nykyään ihan toisenlaista, aloitettuani en jaksanut uida edes kokonaista altaanmittaa, jouluna uin kokonaisuudessaan 600m treenejä ja nyt menee helposti yli 1000m kerralla ilman taukoja. Asenne se on mikä ratkaisee, mä olen päättänyt olla hyvä uimaan ja siihen tavoitteeseen matkataan päivä päivältä.

Miltä mun kehitys näyttää, hidastahan se on mutta hiljaa hyvä tulee eikö niin?

25. kesäkuuta 2016

TREENAAJAN PAHIN VIHOLLINEN - PERUSKESTÄVYYSHARJOITTELU

Aloin pohtimaan uuden treeniohjelman tiimoilta asiaa, jota varmasti monet tekevät huomaamattaan. Suomalaisen ylpeyteen ei mahdu sanaa hitaasti vaan treeni menee helposti aina siihen äärirajojen kokeiluun. Mitä järkeä siinä nyt on että mennään lenkillä niin hidasta vauhtia että mummotkin menevät ohi, kun voi tykittää täysillä jaksamisen rajoissa?

pk Havahduin tähän asiaan miettiessäni treenaamisiani. Treeniviikossa on viisi lajitreeniä, kolme peruskestävyydellä ja kaksi vauhtikestävyydellä suoritettavaa. Kuulun tähän joukkoon joka ei vaan millään pysty himmailemaan ja toteuttamaan sitä peruskestävyyslenkkiä, vaan vauhdin pitäisi aina olla kova. Mitä jos vastaantuleva lenkkeilijä luuleekin etten pääse kovempaa, ettei kunto oikeasti kestä? Noloahan se olisi. Väärin.

Peruskestävyydellä suoritettavaa liikuntaa tarvitaan enemmän kuin vauhtikestävyyttä, nyrkkisääntönä olisi 70-80% pk harjoittelua kaikista treeneistä. Peruskestävyydellä esimerkiksi pyöräily voi olla haastavaa hitauden takia, kun tietää pääsevänsä oikeasti kovempaa. Treeniviikkojen edetessä se peruskestävyys kuitenkin alkaa kehittyä ja vauhti kasvaa sykkeiden ollessa pk-alueella, mikäli treenit oikeasti toteutetaan pk-vauhdilla. Peruskestävyysharjoittelu kasvattaa sydämen kokoa ja lisää hiusverisuonten määrää lihaksissa, lisäksi harjoittelu totuttaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä pitkäkestoiseen rasitukseen. Peruskestävyysharjoittelu on siis erittäin tärkeässä roolissa etenkin kestävyysurheilijoilla.

Treeniviikkoon voi kuulua vähän pidempää ja lyhyempää pk lenkkiä, jolloin lyhyempi lenkki tulisi tehdä lähellä aerobista kynnystä ja puolestaan pidempi lenkki kauempana aerobisesta kynnyksestä. Suomeksi siis pidempi matalemmilla sykkeillä ja lyhyempi hieman korkeammilla sykkeillä, kuitenkin aerobisen kynnyksen rajoissa.

pk2 Kahden peräkkäisinä päivinä olevien vauhtikestävyystreenien jälkeen vihdoin ymmärsin, mitä pk-lenkki todella tarkoittaa. Hidasta, oikeilla sykealueilla olevaa treeniä. Vk päivinä saa sitten tykittää sydämensä kyllyydestä ja niiden jälkeen osaa katsoa pk treenejä taas uusin silmin.

Vaikka pk vauhtiset treenit tuntuvatkin aluksi hitailta, kehittyy kunto ja lihaskestävyys pitkäjänteisen treenaamisen myötä. Pian huomaatkin että pääset hieman kovempaa pk sykkeillä ja sekös vasta lämmittää mieltä. Maltti on valttia kestävyyslajeissa, kehitys ei tule tapahtumaan sormia napsauttamalla.

Oikein ihanaa juhannusta vielä kaikille, juhlikaa maltilla ja pitäkää hauskaa♥

21. kesäkuuta 2016

SORVIN ÄÄRESSÄ JÄLLEEN

Pitkän ja piinallisen kahden viikon flunssan jälkeen olen vihdoin päässyt taas treenin makuun. Sunnuntaina aloitin pyöräilemällä kevyen 20km pk lenkin. Yritin pitää sykkeen peruskestävyyden puolella parhaani mukaan, mutta vasta podetun flunssan ansiosta sykkeet nousivat pilviin tosi helposti ja taisin mä yhden ylämäen vääntää maksimisykkeillä etanavauhdilla. Vauhti ei kyllä päätä huimannut lenkillä muutenkaan, mutta pyöräileminen pitkästä aikaa tuntui silti mahtavalle ja lenkin jälkeen sain sen sohvallamakoilumoodin takaisin treenimotivaatioksi.

image1(4)Minä ja kärpäslasit... hyvät mutta ehkä vähän friikin näköiset :-D

Pyörän jälkeen kävin vielä tarkastamassa läheisen uimarannan sinilevätilanteen - onnekseni sinilevää ei näkynyt eikä ilmoitustaulullakaan ollut lappua jossa siitä varoitettaisiin. Netistä kuitenkin luin sinilevätilanteen olevan lievä, joten maanantain uintitreeni pitää siis siirtää mökkijärvelle. Jäin rannalle vielä tekemään muutaman kierroksen kehonpainotreeniä ja reippailin kotiin metsäpolkujen kautta. Ai että liikunta on vaan kivaa!

Maanantaina töiden jälkeen suunnattiin mökille tekemään tonnin uintitreeni, aallokko oli suurta ja mietin ennen uimaan lähtöä että mitäköhän tästäkin mahtaa tulla. Menomatka meni leppoisasti oikeaa uintivauhtia etsiessä, mutta kotiinpäin uiminen muuttui astetta haastavemmaksi aallokon takia. Aaltoja löi kasvoihin juuri hengityspuolelta ja välillä osuin hengityksen kanssa juuri aallon alle, jolloin vettä meni suuhun ja nenään kilokaupalla.

image1(1) Kotimatkalla vauhti reipastui hieman ajatuksella 'täältä on päästävä mahdollisimman pian pois, kohta mä hukun' ja se myös alkoi tuntumaan pikkuhiljaa käsissä. Loppuun asti selvisin onneksi hengissä, pakkohan sitä nyt on aaltoihin tottua, mitäs sitten tehtäisiin jos kisoissa sattuisi samanlainen ilma ja uiminen ei onnistuisikaan. Pieni paniikki meinasi myös iskeä lähellä mökkirantaa kun oikeassa pohkeessa alkoi vetämään suonta... onneksi se meni ohi nopeasti eikä mitään ihmeempiä paniikkikohtauksia päässyt tulemaan.

Sykemittari oli päättänyt elää omaa elämäänsä ja lopettanut harjoituksen 450 metrin kohdilla, joten tarkkaa dataa ei treenistä ole jäljellä. Onneksi iskä souti veneellä edellä ja mittasi mulle tarkan matkan, yllätyin iloisesti kun ajaksi sain noin 29minuuttia. Aika on 3minuuttia parempi kun ennen kisoja mittaamani tonni mökillä, joten kehitystä uintivauhdin kanssa on tullut!

image1(2)Taas sama juomapullo heh. On se vaan niin hieno että joka kuvaan pitää päästä.

Tänään kävin heittämässä reilu 20km pyörälenkin, fiilikset olivat paljon paremmat kuin sunnuntaina ja meno oli myös ihan toisenlaista. Pyöräilyä olisi voinut vaan jatkaa ja jatkaa. Maastossa oli sopivasti ylämäkiä ja alamäkiä, menomatkalla sain polkea myötätuulessa ja kotimatkalla taistelin pientä vastatuulta vastaan. Vaihteetkaan eivät pomppineet enää ollenkaan kuten kisoissa, jokin ihme on tapahtunut tässä kahden viikon aikana. Motivaatio on erittäin korkealla ja tästä on hyvä jatkaa seuraaviin treeneihin lepopäivän jälkeen.

Tällä viikolla tosiaan alkoi mun uusi treeniohjelma, edellisestä neljästä treenistä poiketen viikkoon sisältyy 5 treeniä, kolme pk treeniä ja kaksi vauhti/maksimitreeniä. Näiden lisäksi mun pitää keskittyä myös lihaskuntoon, sillä etenkin käsissä on vielä parannettavan varaa vaikka kehitystä onkin kevään aikana tullut kestävyyteen ja voimaan. Jalkojen treenaaminenkaan ei olisi pahitteeksi!

Sunnuntain pyörätreeni:
21,06km, 57:20min
Keskisyke 143, keskinopeus 22.0 km/h

Maanantain uintitreeni:
Reilu 1000m, noin 29min

Tiistain pyörätreeni:
21,28km, 48:53min
Keskisyke 156, keskinopeus 26.1 km/h 

Mahtavaa viikkoa kaikille, toivottavasti teilläkin kulkee treenit hyvin!

19. kesäkuuta 2016

POLAR V800 URHEILUKELLO

Mä sain joululahjaksi vanhemmilta Polarin sykemittarin, pitäähän sitä nyt urheilijalla asiaankuuluva kello olla. TomTomin ihmeellisyydet kokeiltuani ja arvosteltuani pääsin tutustumaan uuteen Polariin ja 'tompan' lahjoitin kaverilleni treenimotivaattoriksi, kahdella kellolla kun ei tee mitään ja mä en vanhaa halunnut jättää kaappiin pölyyntymään.
Yhteiseloa Polarin kanssa on tullut jo reilut 5kk ja haluan ehdottomasti kertoa kellon toiminnoista ja hienouksista vähän enemmän, ehkäpä tämä postaus on vastaus juuri sulle, joka mietit uuden kellon ostoa tai juuri kyseisen kellon hankintaa. Mainitsen vielä että tämä postaus ei ole tehty yhteistyössä kenenkään kanssa, omasta tahdostani haluan tehdä teille pientä esittelypostausta treenikaveristani.

DSC_0002 Ensimmäistä kertaa Polaria käteen laittaessa kauhistuin kellon suuruutta ja painoa, olin nimittäin ehtinyt tottua jo tompan pieneen ja kevyeen kokoon. Alkushokista päästyäni saatoin kutsua kelloa joksikin muuksi kuin järkäleeksi. Nyttemmin en edes huomaa kelloa ranteessa ja nukkuminenkin onnistuu ongelmitta, olisi enemmän outoa jos en pitäisi kelloa ranteessa. Kiinnityssolki ja reikien paljous takaa sopivan kireyden niin pieneen kuin vähän isompaakin ranteeseen.

Kellon muotoilut ja materiaali ovat mielestäni järkevästi suunniteltu, vasemmalta sivulta löytyy kaksi painiketta (light ja back) ja oikealta sivulta kolme (up, start ja down). Näytöstä en osaa sanoa mitä materiaalia se on, mutta kello on useampaan otteeseen ottanut iskuja ties mihin soratielle, asfaltille tai seiniin eikä naarmuja ole ihme kyllä tullut yhtään. Kelpaa siis myös vähän tapaturma-alttiimmallekin omistajalle (kuten minulle) hyvin. Polar on vesitiivis 30 metriin saakka joten tämän kanssa kehtaa myös polskia järvessä tai altaassa.

polar4 polar1 Kellotaululle saa valittua muutaman erilaisen vaihtoehdon kuten kolme erilaista kellonäyttöä, kellonäytön omalla nimellä tai kuvassa näkyvän aktiivisuuspalkin kellon kaveriksi. Up ja Down painikkeita painamalla pääsee käsiksi valikkoon, josta löytyy päivittäinen aktiivisuus, palautumisen tila, päiväkirja, asetuksia, ajastimia ja testejä.

Päivittäisestä aktiivisuudesta näkyy päivän aikana kulutetut kalorit, aktiivinen aika, askeleet sekä jäljellä oleva aktiivisuusaika. Jos aktiivisuus ei ole täynnä, näyttää kello miten voit aktiivisuuden täyttää esim. 1h 17min hölkkää, 9h 49min jalkeilla tai 2h 56min kävelyä. Aktiivisuuden täytyttyä saat onnittelut aktiivisuudestasi.

Päiväkirjaan tallentuvat kaikki treenit ja pystyt päättämään, kuinka pitkän aikavälin datat pysyvät tallennettuina kellossa. Pystyt selaamaan päiväkirjasta myös edellisten päivien aktiivisuuden ja tarkistamaan askeleet, kalorit ja aktiivisen ajan.

polar2 Kellosta löytyy myös erilaisia testejä (esim. ortostaattinen ja kuntotesti) sekä sekuntikelloja (normaali sekkari, alaspäin laskeva kello ja intervallikello). Nämä ovat kyllä ehdottoman tärkeitä itselläni myös ammattini puolesta, jos sekkari unohtuu kotiin niin kellosta voi helposti lyödä sekkarin käyntiin eikä tarvitse nolostella kellon puuttumista.

Punaisesta start -nappulasta pääsee itse treenaamaan, eli valitsemaan haluamansa lajin jota lähtee tekemään. Kelloon pystyy asentamaan netissä 20 lajiprofiilia lukuisten eri lajien vaihtoehdoista. Itseltäni löytyy mm. avovesiuinti, allasuinti, triathlon, juoksu, voimaharjoittelu, spinning, maantiepyöräily sekä muutama muu laji. Lajiprofiilit ovat toimineet kellossa hyvin, kellon mukana tullut sykemittari toimii moitteettomasti ja treenikellon käydessä kellosta voi seurata erilaisia juttuja kuten matkaa, sykettä, aikaa ja harjoituksen intensiteettiä.

polar3 Ainut laji minkä kanssa on ollut ongelmaa on avovesiuinti, joka mittaa matkaa aika suppeasti. Välillä on 500m matka ollut kellon mielestä 1500m ja netistä reittiä katsottuna olen uinut keskellä metsää. Tähän olen kuitenkin saanut vinkiksi laittaa kellon uimalakin sisään, jolloin ilmeisesti gps:sän pitäisi toimia paremmin. Kello kun ei ota gps signaalia veden alla, ainoastaan silloin kun käsi on vedenpinnan yläpuolella.

Netissä Polar Flown omilla sivuilla pystyt seuraamaan palautumisen tilaa, harjoituksia ja unen määrää vielä laajemmin kuin kellosta katsomalla. Kello mittaa myös unta, joten tämä on mulla jatkuvasti kädessä. Puhelimeen pystyy myös lataamaan Polar Flow -sovelluksen josta näkee samat jutut kuin netistä helposti yhdellä painalluksella.

Kokonaisuudessaan mä olen todella tyytyväinen Polariini ja suosittelen sitä kyllä kaikille. Hintaa löytyy 400€ Polarin sivuilta, lisäksi tästä saa vielä 'special edition' version joka on suunniteltu triathlonisti Javier Gomez Noya:n kanssa. Pakettiin kuuluu normaalin sykesensorin ja latauspiuhan lisäksi CS-poljinsensori, bluetooth smart ja universal bike mount pidike, jolla kellon saa kiinni pyörään treenin ajaksi.

Miten sulla, treenaatko mielummin tällaisen treenikaverin kanssa vai ilman?

8. kesäkuuta 2016

VANTAA TRIATHLON 5.6.

5.6. kisattiin Vantaan Kuusijärvellä mun ensimmäiset kisat. Aikaisin aamulla lähdettiin matkaan varusteiden ja hirveän jännityksen kanssa. Kisapaikalla ehdin katsoa nuorempien kisaajien startit ja verkata 10 minuuttia pyörällä ja 100m uiden ennen omaa lähtöä. Olin jännittänyt koko aamun kisoja, mutta heti uintiverkan jälkeen jännitys oli kokonaan tiessään. Kello 11 starttasi naisten kilpakuntosarjalaiset - mukaanlukien minä.

onevision Kuva: Vasilis P. Photography

Uinti: Torvi soi ja 80 kisaajaa rynnistivät kohti ensimmäistä uintipoijua. Sijoituin vasempaan reunaan taaimmaiseksi minimoidakseni päälle uimiset, mutta ensimmäiset 200m yritin päästä eroon kaverista joka yritti väen vängällä tulla takaa päälleni. Turhaa energiaa kului tämän kaverin eroon pääsemisen lisäksi myös uimalasien laittoon, sillä uimalasit lähtivät päästä peräti kolme kertaa. Ilmeisesti hihna ei ollutkaan tarpeeksi tiukalla jolloin uimalasit luiskahtivat otsalle... tällaista ole ikinä ennen kyseisten lasien kanssa käynyt, joten lasien jatkuva luiskahtaminen alkoi ärsyttämään pysähtelyn takia.

Ensimmäisellä poijulla olin aika viimeisten joukossa ja rantaan suunnistaessa päätin etten todellakaan aio jäädä rintauimarien taakse. Kovensin vauhtia hiukan ja ohitin muutaman uimarin. Vauhdin koventuessa suunnistaminen unohtui ja matka oli aika mutkikasta, meinasin jopa uida viimeisten poijujen ohi/päin ellen olisi muistanut nostaa välillä katsetta eteen. Yllätyin kuitenkin positiivisesti pystyessäni ylläpitämään reippaampaa vauhtia pidemmänkin matkaa, tässä on tullut kehitystä!

T1: Kädet tuntuivat uinnin jälkeen ihan hyytelölle. Oli tosi vaikea saada märkäpuvun vetoketju auki ja samalla juosta kohti vaihtopaikkaa. Onneksi märkäpuku lähti hyvin pois päältä, töppäilin enemmänkin muiden varusteiden laiton kanssa. Vaihtoon kului turhaakin aikaa, mutta ensimmäinen oikea vaihtotilanne sen sallii.

tri1 Pyörä: Märkä kisapuku ja kylmä tuuli eivät oikein kohentaneet oloa ja kädet olivat aika kohmeessa ensimmäisen kierroksen ajan. Pyöräily tuntui menevän ihan kivasti, vauhti vain tuntui aika hitaalle. Jouduin ajamaan alamäissä ja suoralla aika pienellä vaihteella, sillä isompien vaihteiden kanssa oli jotain teknisiä ongelmia... hyppivät ja löivät tyhjää, ei kiva. Viimeisen kierroksen jälkeen jalkautuminen oli aivan hirveä kokemus, jalat tuntuivat pökkelöiltä hahah. Onneksi vaihtoalueelle juostessa jalat vetreytyivät nopeasti.

T2: Toinen vaihto oli huomattavasti nopeampi, pyörä telineeseen, kypärä ja lasit laatikkoon ja eikun juoksuosuudelle!

Juoksu: Ensimmäiset 500m tuntuivat kohtuu hyvälle ja vauhti oli sopivan reipasta. Pian oikean jalan penikka alkoi kuitenkin huomautella itsestään ja pian sai olla hampaat irvessä hidastamassa vauhtia. Välillä oli pakko pysähtyä kävelemään ja sekös vasta ärsytti. Toiselle kierrokselle lähtiessä valmentaja huomautteli matalammasta askeleesta joka pienentää tärähdystä, tottelin käskyä ja paine laski hiukan. Viimeinen kierros oli henkisesti raskain, aika useasti sai olla vaihtamassa erittäin hidasta hölkkää kävelyksi vaikka virtaa olisikin ollut reippaampaan juoksuun. Olo tuntui luovuttajalta kävelyn ja kivun takia. 100m ennen maalia pakotin itseni reippaampaan juoksuun ja maaliin kiritin vielä hiukan lisää. Maalissa oli helpottunut olo, vihdoin ensimmäinen triathlonini oli ohi ja pääsisin kylmäämään jalkoja.

Samalla olen iloinen voidessani kutsua itseäni nyt oikeasti triathlonistiksi, mutta toisaalta hidas vauhti jokaisessa lajissa jäi ärsyttämään. Etenkin pyöräily, joka on vahvin lajini, tuntui sunnuntaina tosi hitaalle. Nyt aletaan treenaamaan ihan kunnolla uintia ja pyörää ja suunnataan ajatukset kohti elokuun kisoja.

tri2 Kilpailutulos:
Uinti 750m - Vaihto 1 - Pyörä 20km - Vaihto 2 - Juoksu 5km
18:52min - 3:37min - 49:49min - 1:30min - 37:21min

Loppuaika 1:51:07
Sijoitus 53/56

Kuulostipa kauhealta kokemukseta! Sitä se ei loppupeleissä ollut, kyllä mä ylitin itseni etenkin uinnissa hitaasta ajasta huolimatta, olihan tämä kuitenkin ensimmäinen avovesiuintini muiden ihmisten seassa. Innolla lähden suorittamaan uusia kisoja ja haastamaan itseäni parempiin suorituksiin. Ensimmäiseksi triathloniksi tämä meni kuitenkin aika odotetusti ja nyt lähdetään treenaamaan lisää, jotta saadaan uinnista nipistettyä muutama minuutti ja pyörästä vähän enemmän. Elokuussa kisataan sitten Lahdessa ja Helsingissä mikäli suunnitelmiin ei mitään suurempia muutoksia tule.

Tästä eteenpäin jatketaan uuden treeniohjelman kanssa, kunhan vain ensin olen täysin terve. Kuluneeseen viikkoon on kuulunut stressiä, työkiireitä ja flunssaa, joten treenaaminen on ainakin tämän viikon kieltolistalla. Katsotaan jos ensiviikosta olisin jo tervehtynyt ja pääsisin taas treenien makuun.
 

Mutta hei, mä tein sen: mä olen nyt triathleetti!