31. joulukuuta 2016

BLOGIHISTORIAN TOP 5 POSTAUKSET

Blogia olen pitänyt reilut kolmisen vuotta, mutta vasta edellisen vuoden aikana se on herännyt kunnolla kukkaan niin postaus- kuin kävijämäärällisestikin. Mikäs olisikaan parempi tapa juhlistaa vanhaa vuotta kuin muistella kaikkien aikojen luetuimpia postauksiani?

Mä en tosiaankaan ymmärrä miten tämä postaus on päätynyt blogin koko historian luetuimmaksi postaukseksi! 2015 oli blogin kannalta oman jutun etsimistä, aihepiirit liikkuivat hyvinvoinnin ja lifestylen lähettyvillä. Ilmeisesti mun pitäisi kirjoitella enemmänkin ihonhoidosta tai muista kauneusjutuista heh.

Toiseksi suosituin postaukseni koskee arkiaktiivisuutta. Ihana nähdä että aihe on kiinnostanut niin monta ihmistä. Itse koen arkiaktiivisuuden erittäin tärkeänä liikkujalle ja jos ei liikunta kiinnosta, niin silloin sen merkitys kasvaa vain entisestään.

Teksti, jonka julkaisemista mietin monta päivää. Tätä kirjoittaessani halusin todella avata mahdollisimman monen silmiä ulkonäöstään ja asenteestaan median ulkonäkökriteereitä kohtaan. Olen itse ollut peruskouluvuoteni epävarma itsestäni sekä ukonäöstäni. En pitänyt itseäni kovinkaan kauniina, enkä uskonut että kukaan muukaan pitäisi. Nykypäivänä olen kuitenkin täysin sujut oman ulkonäköni kanssa ja rakastan olla oma itseni. Tekstilläni halusin tsempata sekä kertoa, että kaikki ovat kauniita eikä kenenkään täytyisi hävetä omaa ulkonäköään, sanoipa media mitä tahansa.

Toinen itselleni tärkeä aihe. Oma peruskestävyysharjoitteluni alkoi kunnolla reilu vuosi sitten ja päädyin pohtimaan, miksi aina on paahdettava sata lasissa vaikka treeniohjelmassa lukisikin kevyt pk treeni. Uskoin aiheen olevan ajankohtainen monelle muullekin ja niin olikin: sain monia kommentteja juurikin saman ongelman tiimoilta.

Tehokkaaksi todettu keskivartalotreeni ja uusien hiuksieni ensimmäinen esiintyminen! Kiva huomata että treenivinkitkin kelpaavat ja kiinnostavat ;-)

DSC_0014 Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, palaamme seuraavan vuoden puolella treenikatsausten merkeissä.  Nyt haluan kuitenkin toivottaa kaikille ihanaa Uutta Vuotta 2017! Juhlikaahan maltilla♥

23. joulukuuta 2016

LIIKETTÄ YLÄVARTALOON JA RINTARANKAAN

Halusin tulla jakamaan teille vielä näin ennen joulua pienen liikkuvuusharjoitteen ylävartalolle ja rintarangalle. Liikkuvuus on yleensä sellainen asia mikä jää helposti pois treenirutiinista. Voin itsekin myöntää että en ole kovin ahkerasti tehnyt viimeaikoina liikkuvuusharjoitteita tai edes venytellyt kunnolla! Kehonhuolto on silti suuressa roolissa sielä treenikentillä. Huono liikkuvuus saattaa rajoittaa liikeratoja jolloin vaikkapa salitreenistä ei saada parasta mahdollista hyötyä irti, tai juoksussa askelta ei saada venytettyä tarpeeksi pitkälle jäykkien lonkankoukistajien takia.

Tässä postauksessa esittelen teille muutaman liikkuvuusliikkeen ylävartalolle ja rintarangalle. Paljon istumatyötä tekevälle tämä jumppa sopisi mitä parhaiten vaikka kerran tai pari viikossa. Muista tehdä liikkeet rauhallisesti ja kehoasi kuunnellen, tässä ei kilpailla aikaa vastaan ;-)

liikkuvuus Ylävartalon kierto kyljellä maaten x10/puoli

Käy kylkimakuulle lattialle, vie polvet koukkuun niin että reidet ja ylävartalo ovat noin 90 asteen kulmassa, kädet ovat suorina vartalon etupuolella kämmenpohjat vastakkain. Kurota päällimmäisellä kädellä mahdollisimman pitkälle eteen. Tämän jälkeen vedä päällimmäinen käsi alempaa kättä pitkin kohti rintakehää.
Jatka liikettä avaamalla käsi sivulle ja päästä pää sekä ylävartalo kiertymään mukana. Tuo käsi takaisin etupuolelle ja toista liike.

Muista pitää lantio paikallaan koko liikkeen ajan.

DSC_0007 Jalan vienti vartalon yli selinmakuulla x10/jalka

Käy selinmakuulle, kädet suorina sivuille. Tartu polveen vastakkaisella kädellä ja nosta reisi ylös. Vie polvi vartalon yli, pyri pitämään liikkeen aikana vastakkainen lapa kiinni lattiassa äläkä päästä alaselkää notkistumaan.
Nosta jalka alkuasentoon ja toista liike uudelleen. Voit tehostaa venytystä painamalla kädellä polvea alaspäin.

DSC_0026 Rintakehän avaus konttausasennossa x10

Käy konttausasentoon ja aseta kädet niin, että olet enemmän eteenpäin nojaavassa asennossa. Paina rintakehää alaspäin käsien väliin, kunnes hartian takaosassa, yläselässä ja rintakehän alueella tuntuu venytys. Nouse takaisin alkuasentoon ja toista liike uudelleen.

Huomioi että lantio pysyy paikallaan liikettä tehdessä, pelkkä ylävartalo painuu alaspäin.

liikkuvuus2 Ylävartalon kierto ja kurotus konttausasennossa x7/käsi

Käy konttausasentoon niin, että paino asettuu tasaisesti polvien ja kämmenten päälle. Kurota toisella kädellä vatsan ali mahdollisimman pitkälle (tukikäsi voi koukistua). Jatka liikettä viemällä käsi niin korkealle kohti kattoa kuin liikkuvuutesi sallii, katse seura kättä. Toista liike uudelleen.
Pidä hyvä lapatuki koko liikkeen ajan. 

Rauhallista joulun odotusta ja hyviä kehonhuoltohetkiä kaikille♥

5. joulukuuta 2016

LAHJAVINKIT TREENIBLOGGAAJALTA

Erittäin ihanaa joulukuuta kaikille! Joulu on vaan niin ihanaa aikaa, jokapuolella soi joululaulut, kaupungille laitetaan jouluvalot, kynttilät ja kyntteliköt kaivetaan esiin kaapeista ja maahan satanut lumi luo ihanan talvisen tunnelman. Mikäs sitä parempaa olisikaan näin joulukuun alussa kuin lahjavinkit ystäville, sukulaisille ja tuttaville? Treeniaiheisina tietenkin.

lahjaideoita
1. Triggerpallo tai kapea foamroller lihasjumeihin. Pallolla tai pienellä rullalla pääsee helposti käsiksi vaikeimpiinkin jumeihin kropassa! Pallolla onnistuu hyvin etenkin yläselän ja niskan hierominen, sopiva lahja siis jokaiselle niska-hartiaseudun jumeja omaavalle.

2. Kukapa pitäisi siitä tunteesta, kun hiukset valahtavat silmille kesken tiukan HIIT treenin? Hiuspanta estää hiusten valumisen silmille ja näppärällä silikonipinnalla pannan sisäpuolella varmistetaan se, ettei itse panta pääse karkumatkalle treenatessa.

3. Mikäli tiedät lahjansaajan harrastaman lajin tai mieltymyksen kohteen, on lehden vuositilaus erinomainen lahjaidea. Esimerkiksi Juoksija -lehdestä löytyy kätevää tietoa juoksun harrastajalle ja tavalliselle kuntoilijalle.

4. Tekniset sukat. Tiedätkö sen tunteen kun nilkkasukat rullaantuvat kesken juoksun? Vai hikoilevatko jalat liikaa normaaleissa sukissa? Tekniset nilkkasukat ovat kyllä kätevä hankinta, sillä ne siirtävät tavallisten urheiluvaatteiden tavoin kosteutta ja pysyvät jalassa nilkkamallista huolimatta.

5. Turvallisuus ennen kaikkea, varsinkin näin pimeän aikaan. Heijastinliivi on halpa henkivakuutus juostessa ja lenkkeillessä pimeällä. Juoksijoille on tehty myös tiukemman mallisia liivejä, jolloin liivi ei ole ärsyttävästi tiellä juostessa vaan pysyy ihonmyötäisenä tarrakiinnityksen ansiosta. Itselleni kyseisen liivin ostaminen on ainakin paras hankinta vähään aikaan!

6. Musiikit jäävät kotiin, sillä puhelin ei mahtunut treenitakin taskuun? Hanki treenaajalle käsivarsikotelo, jotta puhelin pujahtaa helposti lenkille mukaan eikä pompi ikävästi taskussa.

7. Lahjakortti melkeinpä minne vain: salille, hierontaan, pt asiakaskäynnille, vaatekauppaan, kiinnostavalle kurssille tai workshoppiin... minne lahjansaajan mieli vain halajaa. Myös elämyslahja voisi ilahduttaa ainaisten aineellisten lahjojen sijaan, vie lahjansaaja kuumailmapallomatkalle tai laskuvarjohypylle.

8. Kukapa ei pitäisi värikkäistä juomapulloista? Kivan näköisestä pullosta oikein tekee mieli juoda ja se on kiva napata arkenakin laukkuun mukaan.

9. Hikisen treenin jälkeen on ihana peseytyä täydellisen tuoksuisella saippualla tai shampoolla. Helli lahjansaajan hajuaistia hänen lempi saippuatuoksullaan.

Saitteko ideoita tuleviin lahjaostoksiin? Mikäli näistä ideoista ei ollut apua, käy lukemassa myös vuoden 2015 lahjaideat liikkujalle

Hyvää viikon alkua kaikille♥

1. joulukuuta 2016

KYSY LIIKUNNASTA JA HYVINVOINNISTA

Tein aikalailla vuosi sitten kysymyspostauksen, johon saitte laitella kysymyksiä maan ja taivaan väliltä. Ajattelinkin nyt pistää stopin hieman pitkittyneelle blogitauolle ja laittaa perinteisen kysymyspostauksen pystyyn!

kysy1 Koulutukseni, harrastuksieni ja blogin aiheen takia ajattelin kohdentaa tämän vuoden kysymykset pelkästään liikuntaan ja hyvinvointiin. Kysymyksiä saa tulla siis yleisestä hyvinvoinnista, treenaamisesta, ravinnosta... mitä ikinä vain keksitte. Joihinkin kysymyksiin vastaan yksittäisen postauksen avulla mikäli juttua aiheesta riittää ja jos kysymyksiä tulee paljon, voisin harkita jopa videon muodossa tehtyä osaa tietystä aiheesta, miltäs kuulostaisi?

Nyt vain kysymyksiä tulemaan!

29. lokakuuta 2016

HILJENNÄ VÄLILLÄ

Syysloma saapui ja vihdoin koulustressi pääsi hellittämään! Loma alkoi - yllätys yllätys - hieman flunssaisissa merkeissä, eli se siitä hyvästä treenilomasta. Viikonlopun ja alkuviikon pidin matalaa profiilia tietäen, että jos lähden nyt treenaamaan niin tauti pukkaa päälle heti... se kun on tullut koettua useampaan otteeseen tässä lähiaikoina.

IMG_6480 Pian huomasinkin että hei, tänään on jo perjantai. Oonko mä tosiaan viettänyt mun loman tehden ei mitään? Oon lähinnä vaihtanut paikkaa sohvan ja keittiön välillä saaden edes jonkinlaista verryttelyä jaloille. Vettä on tullut päivittäin kuin aisasta eikä pihallekkaan ole viitsinyt mennä kastelemaan itseään.

Jotenkin tämän tajuttuani mulle tuli hirveä fiilis kaikesta. Masensi ja ahdisti. Mä, joka pidän itseäni positiivisena ja aktiivisena ihmisenä, oon istunut neljän seinän sisällä viikon saamatta mitään aikaiseksi. Miettinyt joka päivä kuinka tylsää mulla on, mitä juttuja mun pitäisi saada vielä aikaiseksi ja jättää ne asiat tekemättä koska ajatuskin turhauttaa ja oma saamattomuus laiskottaa.

Vesisateesta huolimatta lähdettiin tänään äidin ja kolmen koiran kanssa metsälenkille läheiseen metsään. Ajateltiin ensin että hei, tehdään ihan lyhyt lenkki kun täällä sataa aika paljon. Huomattiin kuitenkin että vietettiin metsässä yli kaksi tuntia, välillä eksyttiin suunnitellulta reitiltä ihan korpimetsään, käännyttiin takaisin ja kokeiltiin seuraavaa metsäpolkua. Onneksi metsä oli tuttu joten suurempaa katoamista ei oltaisi edes osattu tehdä.

IMG_6479 Mun tuntien äksidenteiltäkään ei vältytty, sillä päädyin horjahtamaan aika syvään kuravesiojaan. Onneksi oli hyvät refleksit ja vain toinen jalka pääsi kärsimään kylmästä vedestä, matka jatkui saappaan tyhjentämisen jälkeen.

Jotenkin metsässä vaan ajantaju katoaa. Samoin katosi ahdistus ja masennus. Ehkä oli ihan okei etten päässyt pitämään täyttä treeniviikkoa, ehkä tää oli taas kropan ilmoitus siitä että nyt mennään liian lujaa, hiljennä välillä. Ennen lomaa stressitasot oli ihan tapissa joten ehkä tää oli ihan hyväksi pysähtyä pidemmäksi aikaa. Nyt on akut latautunut kunnolla ja mä oon valmis maanantaina alkavaan kouluun ja viimeiseen rutistukseen ennen joululomaa.

Ainiin, sainhan mä jotain aikaiseksikin lomalla! Aloitettiin nimittäin meidän puolitoistavuotiaan Martan kanssa canicross. Voisin kirjoitella tästä uudesta lajikokeilusta omassa postauksessaan kun vähän edetään Martan kanssa vetojutuissa lisää, miltäs kuulostaisi?

Tsemppiä kaikille tulevan marraskuun pimeyteen♥

22. lokakuuta 2016

TIUKKA KESKIVARTALOTREENI

Moikka pitkästä aikaa! Tänään mä ajattelin tulla jakamaan teille toimivaksi todetun treenin keskikropalle, olkaapas hyvä.

aloituskuva Treeni menee näin:
20 toistoa, 4 sarjaa, sarjapalautus 30sec.

Eli ensin kaikki 5 liikettä läpi putkeen ja sitten 30sec palautus jne. Suoritusnopeus melko rauhallinen.

Liikkeet:
Vatsarutistus jalat ilmassa
Lantionnosto
Venäläinen kierto
Supermieskeinunta
Lankkupito  (30-60sec)

vatsarutistus Vatsarutistus jalat ilmassa

DSC_0183 Lantionnosto
Makaa lattialla jalat nostettuna ylös. Lähde nostamaan lantiotasi kohti kattoa niin, että alaselkä nousee irti lattiasta. Liikkeen ei tarvitse olla kovin suuri, sillä jo pieni nosto tuntuu hyvin etenkin alemmissa suorissa vatsalihaksissa.

DSC_0193 Venäläinen kierto
Jalat voivat olla joko koukussa maassa (kevyempi) tai ilmassa (raskaampi). Ota pieni takanoja, selkä pysyy suorassa. Lähde viemään käsiäsi puolelta toiselle katseen seuratessa perässä. Liike tuntuu vinoissa vatsalihaksissa.

supermiesliike Supermieskeinunta
Käy päinmakuulle lattialle, nosta jalat ja kädet hieman irti lattiasta. Lähde tekemään keinuvaa liikettä.

DSC_0209 Lankkupito
Voit pitää joko polvet maassa (kevyempi) tai ilmassa (raskaampi). Muista pitää niska rentona ja hyvä lapatuki lavoissa eli lavat erillään toisistaan. Pysy pidossa kuntosi mukaan noin 30-60sec.

Viimeisen kierroksen jälkeen on kyllä tiennyt tehneensä jotain hah. Tehokkaita treenihetkiä kaikille!

P.s. Mitäs tykkäätte mun uudesta tukasta? 

9. lokakuuta 2016

IBA 2016

Taas on tullut aika äänestää Indiedaysin Blog Awardseissa ja edellisvuoden tapaan mä olen blogini kanssa ehdolla. Mikäli koet blogini inspiroivana, tekstini ovat sykähdyttäneet tai muutenvain olet seuraillut mun touhuja enemmän tai vähemmän, käy äänestämässä blogiani tämän linkin kautta.

Ehdokasbanneri_header_800x300 Tätä postausta kirjoitellessa aloin miettimään kuinka ihania taustajoukkoja mulla siellä ruutujen takana oikein on. Te olette laittaneet ihania kommentteja ja sähköposteja alusta alkaen ja sekös jos mikä on paras lahja mitä bloggaaja voi koskaan saada. Kukaan ei torpannut mun ideaa kirjoittaa enemmän triathlonista vaan päinvastoin suuri joukko lukee niitä mielellään ja on jopa inspiroitunut aloittamaan uuden lajin! Mahtavaa on myös kun kerrotte että mä motivoin ja inspiroin teitä liikkumaan, se on vahvasti mun motiivina koko blogitouhussa. Haluan jäädä mieliin energisenä ja motivoivana tyyppinä. Toivottavasti hommat sujuu jatkossakin samaan malliin ;-)

Kaikki kiitos kuuluu teille♥ Käy äänestämässä mun blogia täällä.

Mitä mieltä muuten olette, laittaisinko pystyyn uuden kysymyspostauksen lähiaikoina? Vuoden takaiseen satelee vieläkin uusia kysymyksiä, joten olisi varmaan aika päivitellä vastauksia teidän kysymyksiinne.

5. lokakuuta 2016

TORKUTTAJASTA AAMUVIRKUKSI

Kärsiikö joku muu samasta ongelmasta: aamuisin ei vaan jaksa nousta sängystä ylös? Viimeaikoina herääminen on ollut mulle erityisen haastavaa vaikka unta onkin tullut riittävästi yöllä. Listasin muutaman vinkin jolla mä olen päässyt ylös hieman kivuttomammin aamuisin, toivottavasti näistä olisi hyötyä myös muille torkuttajille.

uni 1. Sijoita herätyskello kauemmas sängystä
Oli se sitten puhelin tai normaali kello, sijoita se mahdollisimman kauas sängystä esim. huoneen toiselle puolelle. Kellon soidessa on pakko nousta sammuttamaan se, eli sänkyyn ei voi jäädä makoilemaan mikäli kellon haluaa hiljennettyä.

2. Vaihda puhelimen herätysääntä säännöllisin väliajoin
Mun on ainakin helpompi herätä ns. uuteen ääneen kuin aina samaan vanhaan. Välillä saatan jopa säikähtää uutta hälytysääntä kun vanhaan on jo ehtinyt tottua hah. Joku pelottava herätysääni olisi varmaan hyvä, olisi meinaan pakko herätä ennen herätystä että ehtii sammuttamaan kellon :-D

3. Juo vettä heti herättyäsi
Jotenkin se raikas vesi vaan virkistää kroppaa sen verran, että jaksaa raahautua aamupalalle tai kylppäriin pesemään kasvot. Yön aikana ehtii tulla jano, joten aamun nestetasapainon saa samalla hieman paremmalle kantille jo heti silmät avattua.

DSC_0471 4. Liiku
Nyt ollaan jo päästy sängystä ylös. Käy lenkillä jos vain ehdit. Parina aamuna ollaan käyty kaverien kanssa muutaman kilsan aamureippailulla ennen aamupalaa ja olo on heti paljon virkeämpi. Aamutunneilla silmätkin pysyy auki ilman tulitikkuja ja aivot ottaa uuden tiedon paremmin vastaan!

5. Kuuntele energistä musiikkia
Mahdollisimman iloista ja reipasta jotta kaikki aamumasikset jäävät sinne sänkyyn. Musta on ihana fiilistellä hyvää musiikkia hampaita pestessä tai aamupalaa syödessä. Kannattaa kokeilla Spotifystä soittolistaa Wake up happy tai Mood booster.

6. Lisää valoa
Heräämisvalo olisi varmasti tosi hyvä hankinta, se kun lisää valoa aste asteelta ennen herätystä ja herättää näin lempeämmin. Jos ei tällaista ihmettä omista makuuhuoneessaan niin laita valot päälle heti herättyäsi. Tuntuu kamalalle, mutta herättää ihan hyvin.

DSC_0478 Toivottavasti näistä löytyi joitain uusia vinkkejä teille aamu-unisille. Ei se herääminen siltikään aina ole helppoa vaikka mitä kokeilisi... toivon että mustakin tulisi sellainen viideltä heräävä aamuvirkku vielä jonain päivänä.

2. lokakuuta 2016

EPÄONNISTUNEITA ONNISTUMISIA

Mä olen vihdoin päässyt epämääräisestä flunssasta eroon ja normaali treenirytmi alkaa pikkuhiljaa rakentumaan uudelleen. Peruskuntokausi on henkisesti haastavaa itselleni, sillä peruskunto ei ole mikään paras ja hidas vauhti etenkin juoksussa turhauttaa. Tai ei edes se vauhti, vaan korkeat sykkeet hitaassa vauhdissa. Muut painaa vierestä ohi samoilla sykkeillä ja tuplasti nopeammalla vauhdilla. Onneksi mä treenaan tullakseni paremmaksi ja jaksaakseni paremmin, pian mäkin olen se joka menee kovempaa matalilla sykkeillä. Tai noh, onhan siihen kunnon kohentumiseen matkaa ja aikaa vielä, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkaa rakentumaan.

IMG_6285 Viikon 39 treeniyhteenveto:
Ma: lepo
Ti: sauvakävely 1h, uinti 2000m
Ke: kuntopallotreeni ylävartalolle 35min
To: uinti 1100m
Pe: lepo (hieroja)
La: uinti 2000m
Su: juoksu 60min

Toissaviikolla toteutettu seuran juoksutreeni veti penikat aivan jumiin, mulla ei ole koskaan ennen ollut samanlaisia penikkakipuja kuin silloin. Jalkoja särki pelkkä seisominenkin levosta puhumattakaan ja välillä meinasi päästä ihan itku... valmentajalle laitoin viestiä tilanteesta ja sain käskyn pitää seuraavat kaksi viikkoa uintipainotteisena kunnes pääsen hierojalle. Onneksi olin varannut jo elokuussa seuraavan ajan tutulle hierojalle, tuli muuten tarpeeseen! Sunnuntaina uskalsin lenkkipolulle ja ai että tuntui taas hyvälle juosta.

Tällä(kään) viikolla en ehtinyt toteuttamaan treenisuunnitelman kaikkia treenejä, sillä keskiviikkona mä en kertakaikkiaan ehtinyt käydä polkemassa kuntopyörää! Vähän jäi ärsyttämään. Onneksi pääsin tekemään edes lihaskuntotreenin samana päivänä. Viimeviikolla kaikki treenit eivät toteutuneet pienen kurkkukivun takia (joka onneksi meni pois) ja nyt kiire oli syynä. Ensiviikolla en anna minkään tekosyyn haitata treenaamista.

IMG_6272 Ilonaiheita sen sijaan löytyy uinnin kanssa. Mä olen päässyt taas eteenpäin kehityksessä verraten vaikkapa viime kevääseen. Jotain kehitystä tuntuu tulleen myös viime avovesiuintiin verrattuna. Vedossa on ihan uudenlaista voimaa ja rentoutta jota multa on puuttunut, valmentaja sanoo aina että käsivetoon on saatava enemmän rentoutta. No nyt sitä sitten on taas vähän enemmän! Vielä kun sen rentouden saisi säilymään kisavauhtisessa uinnissa, jolloin käsiä alkaa hapottamaan ja tuntuu että vauhti ei ole yhtään sen nopeampi kuin matkavauhdissa. Askel askeleelta... tai tässä tilanteessa käsiveto käsivedolta.

IMG_5066 Instagramissa mua seuraavat ovat saattaneet nähdä tämän kuvan, jossa komeilee kisanumero 11.9. Nastola SM Duathlonista. Olen pysynyt hiljaisena aiheesta ehkä syystäkin, jotenkin vaan asia nolottaa vaikkei siihen ole ollenkaan aihetta. Kisat starttasivat hyvin ja pysyin juoksussa yllättävänkin pitkään neljän muun kisaajan kannoilla. Ensimmäinen takaisku tapahtui 600m juoksun kohdalla: penikat painoivat ikävästi asfaltista johtuen. Oli pakko pysähtyä ennen kääntöpaikkaa ja ottaa kompressiosäärystimet pois jalasta ahdistamasta. Tämän jälkeen juoksu oli pelkästään korvien välistä kiinni, luovutin välillä ja pidin kävelypätkiä. Vaihtopaikalle tullessa huikkasin valmentajalle etten aio juosta enää, eli keskeytän pyörän jälkeen.

Pyöräilyssä tuli toinen takaisku, sillä taustalla pauhaava flunssapöpö ilmoitteli itsestään ja hengittäminen oli ajoittain vaikeaa ja ahdistavaa. tiedättehän kun keuhkoissa on limaa ja hengittäminen tuntuu ahdistavalta? Hengästyneenä ja mielentilan ollessa jo valmiiksi alhaalla hengitys tuntui entistä raskaammalle. Pyöräilyn jälkeen oli pakko keskeyttää olon takia. Kaikista hauskinta tässä oli se, että kun tuli pyörästä vaihtoon, oli ensimmäinen nuori jo maalissa. Mielessä pauhasi sana luovuttaja, mutta toisaalta tiesin että sairaana olisi ollut vain tyhmää kisata loppuun asti.

Viimeiset kisat vuonna 2016 eivät siis menneet ihan putkeen, mutta tämä antaa vaan lisää energiaa treenata oma kunto paremmalle mallille ja pitää terveydestä parempaa huolta.

Tässä mun viimeaikaiset treenikuulumiset, miten sun treenit sujuvat? Aurinkoista viikonalkua kaikille♥

30. syyskuuta 2016

BALANSSI KOULUN JA MUUN ELÄMÄN VÄLILLE

Kuluneet kaksi kuukautta ovat olleet aikamoista palloilua koulun, urheilun ja muun elämän välillä. Koulussa projekteja ja ohjauksia sekä näyttöjen stressaamista, urheilun puolella treenien aikatauluttaminen ruokailujen, koulun ja muiden menojen mukaan ja muun sosiaalisen elämän ujuttaminen kahden edellämainitun lomaan.

DSC_0372 Välillä on ollut pakko nipistää jostain osa-alueesta kuten treenaamisesta koulujuttujen kasaantuessa yhdelle illalle. Nipistämistä on tapahtunut paljolti myös muun elämän ja harrastusten kanssa, mukaanlukien bloggaaminen. Voimavaroja ei vaan löydy pitkän päivän jälkeen postauksien kirjoittamiseen saati kuvien ottamiseen kuten ennen. Mä rakastan bloggaamista ja oman jutun tuomista esiin kuvien ja tekstin muodossa, joten blogista nipistäminen on vaikeaa ja ärsyttävääkin välillä. Tauon suurentuessa se tietty tatsi katoaa vaan kokonaan, kuvien ottaminen kyllästyttää ja kirjoittaminen tuottaa suurta tuskaa sanojen muotoilun kanssa... onko tuttua kellekkään muulle?

Tällä hetkellä mua stressaa suuresti kolme näyttöä: lasten ja nuorten liikunnanohjaus, liikuntaneuvonta sekä tapahtuman järjestäminen. Ensimmäisen kanssa kaikki on alusta alkaen tyssännyt aikatauluihin sekä arvioijan saamiseen paikalle, toista en ole ajatellutkaan vielä ja kolmas on aikaisessa suunnitteluvaiheessa. Onneksi tapahtuman järjestämistä ei tarvitse tehdä yksin vaan kerättiin kolmen hengen työryhmä, muuten olisin niin pulassa!

DSC_0415 Koulussa ollaan siirrytty ohjaamisesta liikuntaneuvontaan, joka pitää sisällään anatomiaa sekä voiman ja kestävyyden teoriaa. Onneksi asia on kiinnostavaa ja melko helppoa itselleni oppia, joten oppimisen kanssa ei tarvitse ponnistella sen kummemmin. Treenaaminenkin helpottuu koulun ohella, sillä muutama viikko sitten laitoin hakemuksen urheilijalinjalle ja sain viikko sitten hyväksynnän urheilijaksi. Tämä tarkoittaa siis sitä, että saan muunmuassa aamutunnilla tehdä oman aamutreenin liikuntatunnin sijaan.

Koulun ja urheilun ulkopuolinen elämä on onneksi kunnossa, kavereille on tarpeeksi aikaa ja välillä pääsen jopa rentoutumaan ihan itsekseni ilman stressiä. Vaikka viimeviikkoina tilanne onkin tuntunut turhauttavalta ja kiireiseltä, voin onneksi huokaista helpotuksesta sanoessani että kaikki menee oikeasti hyvin. Miksei menisi kun mulla on ympärilläni paras mahdollinen porukka?

Leikkasin muuten hiukset kaksi viikkoa sitten. Tai oikeastaan kampaaja leikkasi. Rintaan asti oleva tukka lähti ja tilalle ilmestyi poikatukka sekä värjätyt ripset ja kulmat. Lopputuloksesta löytyy pientä osviittaa instagramin puolelta @tavoitteenatriathlon, blogin puolella saatte odotella vielä hetken kuvia lopputuloksesta ;-)

b Ehkä mä löydän vielä sen täydellisen balanssin näille kolmelle jutulle, urheilulle, koululle ja sosiaaliselle elämälle. Pitäisi vaan olla stressaamatta liikaa ja elää enemmän hetkessä. Hankalaa koulun kanssa, mutta ihan mahdollista jos oikein jaksaa yrittää.

Tällaista juttua tälläkertaa, ihana olla taas blogin puolella höpöttämässä. Toivotan teille ihanaa viikonloppua, muistakaa rentoutua edes hetkeksi ja hellittää kaikesta stressistä!

24. syyskuuta 2016

KISAVIIKONLOPPU AHVENANMAALLA

Elokuussa pääsin viettämään kivan viikonlopun Ahvenanmaalla tri- kauden päätöskisan merkeissä. Itse kisaraportti on viivästynyt useita viikkoja, mutta halusin odottaa kisajärjestäjän kuvia ennen postauksen julkaisemista. Itsestäni on ainakin kivempi katsella aiheeseen liittyviä kuvia, tulee ihan erilainen tunnelma kuin jos kuvat eivät liittyisi yhtään itse aiheeseen! Tänään hypätään vielä elokuiseen viikonloppuun Ahvenanmaalla tarkastelemaan mun kisoja.

Triathlon web 67Kuva: Jeremic Slavoljub

Kisaviikonloppu alkoi 27. päivä perjantaina, kun lähdettiin aamu viideltä ajamaan kohti Turun satamaa. Laivalla sain kuulla että vielä samana päivänä mä pääsen juoksemaan joukkueviestin juoksuosuuden. Itse matka meni tosi hyvin vaikka vähän kammoankin laivoja ja lentokoneita (ties koska titanic voi toteutua uudelleen ja lentokoneet tippuu taivaalta, tiedättehän hah).

Perille Eckeröön päästiin muutama tunti ennen starttia ja alettiin jo valmistautumaan kisaan. Kisattiin joukkueviestissä kahdella joukkueella, meidän naisten porukka ja miesten joukkue. Viestissä oli tosi kiva kisata kun sai keskittyä vaan yhteen lajiin ja tsempata joukkuekavereita omassa suorituksessa. Oma juoksu meni ihan hyvin, juoksureitti oli ainakin omasta mielestäni tosi mäkinen ja haastava! Mäkeä mäen perään asfalttipinnalla.

Maalissa vielä kiritettiin rinta rinnan joukkueen kesken viivan yli, fiilikset oli ihan katossa. 5km juoksuun mulla meni aikaa 00:29:10:05 ja joukkueena tultiin maaliin naisten sarjan ensimmäisinä. Yhtä hyvin meni myös seuran miehillä jotka voittivat oman kisansa.

Triathlon web 312Kuva: Jeremic Slavoljub

Lauantaina oli sitten se pääkisa eli nuorten supersprintti. Vähän mietitytti että mitenköhän pärjään, sillä viikko sitten sairastettu flunssa oli jättänyt pienen yskän päälle joka tietenkin vaikuttaa suoritukseen. Jännittyneenä laitoin vaihtopaikan kuntoon, vedin märkkärin päälle ja lähdin verkkaaman rannalle. 10 sekuntia ennen starttia sydän hakkasi hulluna jännityksestä.

Uinti 400m: uinti tuntui alusta asti kamalalle, kädet olivat jäykät ja voimattomat. En tiedä mistä tämä johtuu, jotenkin tuntuu että jokaisessa kisassa on tapahtunut samalla tavalla uinnin kanssa. Ensimmäinen asia mikä käsien jälkeen tuli mieleen oli suolainen vesi. Vesi maistui kamalalle ja sai mulle aikaan kauhean oksennusrefleksin, menin ihan paniikkiin. Yritin vain ajatella "okei jatka uimista, ei haittaa, älä pysähdy, hengitä rauhallisesti" ja jatkoin matkaa pienestä välikohtauksesta huolimatta.

Ensimmäiselle poijulle suunnistaminen oli hankalaa ja uin taas liian vinoon. Onneksi olin viimeisten joukossa ja näin mihin muut menivät, joten korjasin suunnan ja spurttasin perään. Viimeisillä metreillä alkoi toden teolla harmittamaan huono uinti ja viimeisenä vedestä nouseminen, vaikka en todellakaan tiedä olinko viimeinen vai en. Aika 00:10:23.

Triathlon web 310 Kisa-asu ei imartele heh :-D Ilmeetkin on luokkaa mahtava... noh, näkee ainakin että jotain on tultu tehtyä! Kuva: Jeremic Slavoljub

T1: juokseminen rannalta vaihtoalueelle oli jotenkin todella raskasta. Märkkärin lahkeet eivät millään meinanneet lähteä pois jaloista ja taistelin keskivertoa kauemmin märkkärin kanssa. Kengät, lakki ja lasit pois ja pyörä talutukseen. Aika 00:1:21.

Pyörä 10km: pyöräily meni puolestaan loistavasti! Reitti oli tosi tasainen ja antoi mulle hyvät mahdollisuudet tykittää täysillä alusta loppuun asti. Ihan snadisti olisin voinut lisätä vieläkin vauhtia ja voimat olisi silti riittänyt maaliin asti. Ajallisesti en parantanut pyörää juuri ollenkaan, mutta fiilis oli aivan erilainen kuin missään muussa kisassa.

Ensimmäisessä mutkassa ohitin nuoremman ikäluokan kilpailijan ja kääntöpaikalla näin jopa oman ikäsarjan ykkösen menevän jo takaisinpäin. Fiilikset vaihtuivat uinnin jälkeisestä ärsytyksestä hieman toiveikkaammiksi hyvän pyöräilyn jälkeen. Aika 00:20:31.

T2: olin turhan hätäinen vaihtoon tullessa että laitoin pyörän väärältä puolelta telineeseen hahah. Tässä menikin sitten säädön puolelle kaikki, muiden tavarat lojuivat maassa tiellä ja itse yritin laittaa omia kamoja sitten väärältä puolelta telinettä paikoilleen. Noh, onneksi selvisin hengissä vaihtopaikalta ulos. Aika 00:00:52.

Triathlon web 374
    Kuva: Jeremic Slavoljub

Juoksu 2,5km: sama mäkinen maasto kuin perjantain joukkueviestissä ja loppuun ajettu kroppa on huono yhdistelmä. Vauhti oli luokkaa hidas ja jalat sanoivat itsensä irti jo ensimmäisen ylämäen kohdilla. Pyöräilyssä ohitetut kilpailijat menivät ohi vauhdilla.

Kääntöpaikalla yritin lisätä vauhtia huonoin tuloksin, joten oli tyydyttävä hitaaseen matkantekoon. 300m ennen maalia tajusin että vasempaan isovarpaaseen sattui oikeasti aika paljon, katsahdin kenkää ja huomasin punaisen läikän kengässä. Mietin vain että kiva, rakko on auennut. Onneksi ei ollut enää pitkä matka joten pienen kivun kestää hyvin. Maalisuoralla pakotin jalat loppukiriin ja maalissa heitin kengät heti pois jalasta ja lähdin metsästämään laastaria kipeälle varpaalle. Aika 00:14:54.

Kokonaisaika 00:47:59, T17 sarjan 2. sija.

tulos Triathlon web 403 Palkintojen jako, minä vasemmalla ja sarjan voittaja kättelemässä. Kuva: Jeremic Slavoljub

Edellisen päivän joukkueviestin juoksu ja taustalla jylläävä pieni flunssa verottivat varsinkin juoksussa jonkin verran. Valmentajalta tuli kuitenkin hyvää palautetta kisasta joten pakko siihen on oltava tyytyväinen. Mä jäin tottakai omaan tapaani jossittelemaan kisan jälkeen turhia juttuja ja sain aikaan vaan huonon mielen. Olisi vaan muistettava että kisa oli kokonaisuudessaan kauden paras ja mä oikeasti vedin hyvin. Tästä on hyvä jatkaa kohti pk kautta ja parantaa seuraavan kauden suorituksia.

Tämä olikin mun ensimmäinen oikea kisareissu vähän kauemmaksi ja tykkäsin todella paljon! Seura oli ihanaa, tunnelma Käringsundissa oli mahtava ja järjestelyt toimivat. Nää on näitä reissuja jotka ei vähään aikaan unohdu. Lähden seuraavana vuonne ehdottomasti uudestaan jos vain pystyn. 

Miltäs kuulosti? Kisakausi pulkassa ja pk kausi on lähtenyt hieman ontuen liikkeelle, flunssa on ollut tänä syksynä yllättävän sitkeä kaveri ainakin mun tapauksessa. Blogi alkaa pikkuhiljaa aktivoitumaan taas pienen horroksen jälkeen, mulla on teille muutama kiva postaus jo melkein valmiina. 

Mitä teille kuuluu?

18. syyskuuta 2016

HAASTATTELUSSA CROSSFITTAAJA

Olettekin tainneet lukea joskus mun blogista Amandasta? Opiskellaan samaa alaa samassa koulussa ja tehdään blogijuttuja, joten päätettiin yhdistää ajatuksemme ja tehdä postaus yhdessä. Tänään pääsette tutustumaan Amaan paremmin haastattelun muodossa, samalla saadaan tänne kestävyysurheilijan blogiin vähän värikkäämpää lajiskaalaa uuden lajiesittelyn parissa.

DSC_0008 (2) Kuka olet?
Olen Amanda, parikymppinen liikuntaneuvojaopiskelija Tuusulasta. Oon ollut nuorenpana vähän laiska liikkuja, mutta muutamia lajeja on tullut harrasteltua ratsastuksesta kuntosaliin. Lopulta löysin CrossFitin, hurahdin täysin ja tällä hetkellä liikunta on todella iso osa elämää.

Mitä on CrossFit?
CrossFit on monipuolinen voima- ja kuntolaji, jota alun perin ovat käyttäneet amerikkalaiset poliisit, palomiehet, ammattisotilaat ja urheilijat. Lajin tarkoitus on luoda urheilijalle kattava yleiskunto ilman fyysisiä heikkouksia. CrossFitiin kuuluu mm. painonnostoa, uintia, kehonpainojarjoittelua jne. Yllätyksellisyys kuuluu lajiin, ja mitä vaan hullua saattaa tulla treeneissäkin vastaan.

Miksi juuri kyseinen laji?
CrossFitissa kiehtoo erityisesti sen monipuolisuus, opittava ei ihan heti lopu kesken. Tykkään opetella uusia taitoja, tällä hetkellä tavoitteenani on oppia muscle up! Musta on vaan niin siistiä kiipeillä köysissä, nostella entistä painavampaa rautaa ja kokea sellasta liikunnan riemua, mitä en oo minkään muun lajin parissa vielä kokenut.

DSC_0176 Mitä laji on opettanut sinulle?
CrossFit opettaa epämukavuusalueella olemista ja henkistä lujuutta varsinkin kovissa metconeissa kun sykkeet hipovat maksimia ja maitohappo jyllää lihaksissa mutta täytyis vaan painaa menemään. CrossFitin avulla oon myös päässyt eroon liiallisista ulkonäköpaineista, boksilla kun ei treenata ulkonäkö, vaan kehittyminen ja hauskanpito mielessä. Ulkonäön muutokset tulevat kyllä siinä sivussa, kunhan vaan muistaa haastaa itseään.

Jos et harrastaisi CrossFittiä, mikä olisi lajisi?
Hmm. Ehkä ratsastus, kuntosalitreenaaminen tai joku taitolaji kuten voimistelu.

Tavoitteesi ja saavutuksesi?
Kisataustaa mulla ei ole, joten saavutuksetkin rajoittuvat uusien taitojen oppimiseen ja omiin ennätyksiin. Tavoitteena mulla on oppia mahdollisimman paljon lisää, tällä hetkellä ertyisesti se muscle up, käsilläseisontapunnerruksissa kehittyminen ja peruskestävyyden kehittäminen ovat työn alla.

_MG_5522jj Kuka voi harrastaa CrossFittiä ja missä sitä voi harrastaa?
Kuka vaan voi harrastaa CrossFitia alkeiskurssin käytyään. Meidän salilla CrossFit Tuusulassa on erikseen lasten tunnit, ja aikuisten treeneissä ikähaarukka on n. 16-vuotiaasta 60-70-vuotiaaseen. Kaikki tekevät omalla kuntotasollaan ja liikkeet voi skaalata erikseen juuri itselle sopivaksi, esimerkiksi leuanvetojen avuksi voi ottaa kuminauhan. CrossFita harrastetaan erikseen siihen tarkoitetuilla saleilla. Saleja löytyy ympäri Suomea.

Käykää tsekkaamassa Amandan blogi täältä! Sieltä löytyy juttua mm. ruoasta, hyvinvoinnista, treenivinkeistä ja CrossFitistä.

Tämän postauksen tarkoituksena oli esitellä vähän erilaisempaa liikuntalajia teille mun ainaisten triathlonkuulumisten lomassa. Jos teillä on mielenkiintoa lukea haastatteluja muidenkin lajien edustajilta niin heittäkää kommenttia alle, urheiluopistolta löytyy lajikirjoa vaikka muille jakaa ja mä mielelläni esittelen niitä teille! Jos teillä on jokin tietty laji mielessä niin kertokaa se samassa kommentissa, katsotaan sitten millainen lajiviidakko haastatteluineen tänne muodostuu.
Oikein ihanaa alkavaa viikkoa kaikille♥

22. elokuuta 2016

KUULUMISET SÄNGYN POHJALTA

Yleensä mä sairastan syysflunssan muutama viikko koulun alkujen jälkeen, mutta tänävuonna flunssa yllättikin aikaisemmin. Lauantaina heräsin pieneen kurkkukipuun ja olo oli koko päivän aika väsynyt, mutta silti lähdin tekemään päivän uintitreenin tunnollisesti... ei olisi kannattanut. Sunnuntaina olo oli vielä flunssaisempi ja maanantaina flunssa pääsi oikein kunnolla valloilleen. Kaikki mahdollisuudet osallistua Helsingin kisoihin olivat mennyttä, sillä oireet vain pahenivat viikon edetessä.

IMG_4919 Olin odottanut Helsinki City Triathlonia niin innoissani, sillä haluan todella parantaa Lahdessa kisatun supersprintin aikaa edes vähän. Vihdoinkin kun homma alkoi sujumaan paremmin niin tuli pieni takaisku joka veti fiiliksen ihan alas. Kulutin päivät lähinnä sängyssä tai sohvalla maaten ja Frendejä katsellen. Kisapäivänä mietin kuinka oma startti alkaisi kohta, miten olisin mahtanut suoriutua ja millaisen ajan olisin tehnyt. Pieni pelko alkoi hiipimään myös Ahvenanmaan kisoja kohtaan, mitä jos en tervehdy seuraaviin kisoihin?

Vihdoin ja viimein oireet ovat kuitenkin alkaneet hellittää, viikonloppuna olo parani huomattavasti ja nyt olo on täysin normaali. Huomenna aloitan kevyen treenaamisen pyöräilyn merkeissä, keskiviikkona käyn kevyesti juoksemassa ja sitten onkin to-pe lepoa ennen lauantain kisoja. Kaikkea toivoa ei ole siis heitetty pois ja lauantaina olen toivottavasti starttaamassa täysissä voimissani Ahvenanmaalla!

Olen siis hengissä ja fiiliksissä seuraavasta kisareissusta heh. Näinä blogin vähän hiljaisempina hetkinä mun kuulumisia voi seurata blogin ig tililtä tavoitteenatriathlon tai mun snapchatista nooramicaelaw. Snäppiin päivittelen arkisempia juttuja niin videon kuin kuvienkin muodossa, instagramissa pääsette myös seuraamaan mun treenejä ja kuulumisia triathlonin saralla.

Mukavaa viikkoa kaikille ja isot tsempit niille, jotka taistelevat flunssaa vastaan!

10. elokuuta 2016

LAHTI TRIATHLON 6.8.

Aamu starttasi sateisissa merkeissä, lähdettiin kahdeksan aikoihin ajamaan kohti lahtea. Matkalla vatsaa väänsi jännityksestä ja ehdin käymään kaikki kauhuskenaariot läpi päässäni: mitä jos ei ehditä perille, mitä jos unohdan startin, mitä jos sählään vaihdoissa, mitä jos kaadun pyörällä, mitä jos en jaksakkaan juosta...

13937745_1745533612398760_624182332323190956_oTäysmatkan uintiosuus. Kuva: Timo Kananoja
 
Lahteen saavuttua sade oli onneksi lakannut ja ilma näytti oikein kirkkaalta, tosin tiet olivat vielä märkiä ja liukkaita. Hain hyvissä ajoin kisakansliasta kirjekuoren jossa oli kisanumerot ja chippi, liimailin numerot pyörään sekä kypärään ja lähdin laittamaan vaihtoaluetta kuntoon. Vaihtoalueella vietinkin hyvän tovin miettien miten sijoitan kypärän ja muut irralliset tavarat ja kävin vielä vaihdon pala palalta läpi.

Oltiin tultu kisapaikalle tosi ajoissa, joten turhaa aikaa oli jonkin verran. Perusmatkan kisaajat lähtivät ja katselin kuinka kovaa kärki ui jossain kaukana. Rannassa vaihdoin märkkärin rauhassa päälle ja kuuntelin kisainfon, sitten se olikin menoa ja starttiin oli vain muutama minuutti aikaa. Kävin kastautumassa vedessä, onneksi ei ollut kylmää. Eilinen hirmuaallokko oli rauhoittunut ja vesi oli ihanan tyyntä. 20 sekuntia starttiin, käytiin riviin rannalle. Olo oli rauhallinen.

13920488_1745529442399177_6762519893308424376_oTäysmatkan pyöräilyä. Kuva: Timo Kananoja
 
Uinti: uinti tapahtui kahtena kierroksena, ensin juostiin rannasta veteen, kierrettiin poiju, uitiin kaislikkoa pitkin rannalle, juostiin rannalla aloituspaikalle ja tehtiin sama uudestaan. Startti oli ihan liian hätäinen ja jo ennen poijua olkapäät ja ojentajat huusivat hoosiannaa. Suunnistaminen unohtui kokonaan ja kädet kävi turhan kovaa huonoa vetoa, uimalasit alkoivat huurustua... mahtava aloitus. Turhia lisämetrejä tuntui tulevan miljoona ennen ensimmäistä poijukäännöstä ja sekös ärsytti.

Poijukäännöksen jälkeen suorin reitti kaislikon reunalle ja rantaan tulisi laiturin viertä uimalla, helppo nakki. Tai olisi jos oikeasti olisin uinut myös laiturin viertä, kaikessa siinä paniikissa päätinkin ajautua muutaman metrin etäämmälle laiturista. Huomasin väärän suunnan vasta kun näin muiden kääntyvän kaislikon reunasta rantaan. Ärsytti suunnattomasti mutta ei auttanut muu kuin suunnan vaihto ja reippaampi vauhti muiden kiinni saamiseksi.

Rantaan päästyä juoksin aloituspaikalle ja hyppäsin uudelle kierrokselle. Toinen kierros meni paljon paremmin, sillä päätin uida toisen kilpailijan perässä etten taas lähtisi hakoteille poijukäännöksen jälkeen. Toinen kierros tuntui nopeammalta kuin ensimmäinen ja vihdoin löysin oikean rytmin käsivetoonkin. Päässä vaan hakkasi ajatus 'nyt rauhassa, hätiköinti hidastaa'. Käsi osui pohjaan, merkki siitä että nyt on aika nousta ja juosta rantaan. Aika 9:47min.

T1: Märkkäri lähti päältä yllätävän nopeasti ja lähdin juoksemaan mäen päälle vaihtopaikalle. Jalat märkkäristä ulos, kypärä päähän, numerolappu vyötärölle, lasit päähän, lenkkarit jalkaan ja pyörä talutukseen. Eilinen vaihtoharjoittelu tuotti tulosta ja vaihto sujui tosi nopeasti. Ainut asia minkä kanssa sähläsin oli numerolappu jota en meinannut saada numeropuoli oikein päin päälle. Noh, 10 sekuntia sinne tai tänne... mielessäni kirosin miksi en hommaa sellaista klipsulla kiinnitettävää numeropidikejuttua kaupasta, säästyisi hermot kuminauhojen kanssa kokonaan. Aika 1:40min.

13923437_1745533729065415_8428936648196533372_oJa taas täysmatkan uintia. Kuva: Timo Kananoja
 
Pyörä: pyöräreitti oli noin 2,5km lenkki jota kierrettiin neljästi. Ensin oli kiva alamäki jossa sai vähän tasattua hengitystä, pieni edestakainen pätkä suoraa tietä ja samaa mäkeä pitkin ylös. Pyörän päälle noustessani tiesin että jalat on jumissa, joten pyöräily ei tulisi olemaan helppoa. Ensimmäisellä kierroksella sain polkea rauhassa yksin, mutta toisen kierroksen puolivälissä takaani tuli kaksi muuta kilpailijaa ohi. Yhden kierroksen sain roikuttua heidän peesissään, mutta toisella oli pakko luovuttaa ja antaa heidän mennä menojaan.

Jalat tuntuivat koko pyöräilyn ajan niin tönköille, pylly oli ilmiselvästi taas jumissa. Viimeisellä kierroksella sain kirittyä vielä edellistä kahta kilpailijaa kiinni, olisinkohan ollut 100m heidän jäljessään. Lenkin lopussa oleva ylämäki oli kyllä reitin pahin kohta ja vauhti hyytyi joka kierroksella siihen. Isommalla vaihteella ylämäki olisi mennyt runttaamiseksi, mutta pienemmällä vaihteella polkeminen meni taas turhaksi sitkutukseksi. Taas ärsytti. Aika 20:55min.

T2: tämä vaihto olikin helppo, pyörä telineeseen, kypärä pois, lasit pois ja juoksemaan. Vaihtoalueen oviaukosta meinasin vaan mennä ohi kun oli niin hoppu :-D Aika 00:40min.

13925505_1745528109065977_7481974647598681820_oTäysmatkan maaliintuloa. Bongatkaa mut irrottamasta chippiä osallistujan jalasta :-D Kuva: Timo Kananoja

Juoksu: jalat oli niin loppu pyörän jälkeen! Energiaa olisi ollut muussa kropassa, mutta jalat meni niin tönköiksi että vauhti oli paljon hitaampi mitä olin kuvitellut sen olevan. Juoksureitti kierrettiin kaksi kertaa ja reitti itsessään oli tosi nopea ja helppo. Eka kierros tuntui niin pitkälle ja ajatukset riitelivät kävelyn ja täysiä menemisen kanssa. Toisen kierroksen sain mentyä vähän reippaammalla askeleella, 200m ennen maalia mulle huudettiin etä loppukiri vielä. No eipä tullut, jalat oli niin voimattomat etten saanut puristettua itsestäni enää mitään irti. Rennosti hölköttelin maaliin hyvillä fiiliksillä ja tietoisena siitä, että tänään olin tehnyt sen minkä pystyin. Aika 12:33min.

Kokonaisaika 45:37min.


tulossOman suoritukseni jälkeen jäin kisapaikalle vielä auttamaan maalin huoltopisteellä perusmatkalaisten ja täysmatkalaisten maaliintulossa. Oli muuten mahtavaa nähdä täysmatkan (3,8km - 180km - 42,2km) maaliintuloja, onnistuneita ja tunteikkaita ihmisiä. Siinä hetkessä mä sitten päätin että vielä jonakin päivänä mutkin kuulutetaan teräsmieheksi. Sitä ennen edessä on varmasti vielä paljon supersprintti, sprintti, perus- ja puolimatkan startteja. Näin mä ainakin toivon.

Kisoista jäi hyvä fiilis, paras suoritus tähän mennessä ja kehitystä jokaisessa lajissa on huomattavissa. Helsingissä ja Ahvenanmaalla mä aijon rutistaa itsestäni vielä enemmän ja tehdä uuden ennätyksen tälle matkalle, katsotaan onnistunko.

7. elokuuta 2016

LAHDEN TRIATHLONLEIRI 5.8.

Moikka! Kiireisenä viikkona mä en ehtinyt juuri jännittämään lauantain Lahden kisoja, mutta perjantaina pääsin virittäytymään tunnelmaan Triathlonliiton nuorten leirillä. Leiripäivä järjestettiin samoissa maisemissa kuin kisat, tutustuttiin harjoitusten lomassa nuorten kisareittiin mikä lisäsi hyvin itseluottamusta itse koitokseen.

DSC_0426 Päivä alkoi kello 9:30, leiriläisiä oli mun lisäksi vain kaksi muutaman peruutuksen takia. Vaihdettiin märkäpuvut päälle, tehtiin pienet lämpät kuivalla maalla ja siirryttiin veteen lämppäämään 'swimrun' tyylillä, eli ensin uitiin, rantauduttiin, hölkättiin takaisin aloituspaikalle ja uitiin jälleen. Lämpän jälkeen harjoiteltiin vedestä starttia, rantautumista, poijulla kääntymistä, rantastarttia ja lopuksi uitiin kisareitti läpi.

Tuli taas opittua uutta etenkin tuosta vedestä lähdöstä joka on itselle ollut hankalaa. Huomautusta tuli myös poijulle suunnistamisesta, mä tuppaan ajautumaan vähän liian sivulle merkkipoijusta ennen kääntymistä. Lieneekö syy käsivedossa vai vain väärään suuntaan uimisessa, sitä en osaa sanoa. Suunnistusta siis edelleen harjoitellaan ja sen kanssa pitää olla tosi tarkkana!

Uinnin jälkeen käytiin syömässä ja palattiin vaihtopaikalle treenaamaan pyöränkäsittelyä ja pyöräiltiin kisareitti läpi. Reitillä katsottiin hieman ajoasentoa, poljinkadenssia, harjoiteltiin käännöksiä (nämä menevät mulla jo paljon paremmin, ennen suurinpiirtein pysäytin pyörän kokonaan käännöksissä) ja kokeiltiin vastatuuleen ajamista aerodynaamisemmassa asennossa. Vaihtopaikalla kerrattiin uinti-pyörä ja pyörä-juoksu vaihdot läpi, harjoiteltiin vaihdot, harjoiteltiin pyörän taluttamista satulasta kiinni pitäen (voi kyllä, oli muuten aluksi vaikeaa!) ja pyörän päälle/päältä pois nousemista.

DSC_0331 Mä voin sanoa että en uskalla kikkailla pyörän kanssa ikinä mitään ylimääräistä. Pyörän hallintaa harjoitellessa totesin kuitenkin että turhaa pelkään kaatumista, niitä tapahtuu enemmän kun arkailee kuin että kokeilisi reippaasti. Pyörän taluttaminen oli aluksi aivan hirveää, tuntui että pyörä posottaa vaan suoraan vaikka yritin kuinka kääntää sitä. Kokeilujen + vaihtoharjoituksen jälkeen homma alkoi kuitenkin sujumaan ja vikalla vaihtokerralla työnsin pyörää edes ajattelematta mitään - ja pyörä meni ihan mihin mä tahdoin! Satulaan nousu vauhdista on vielä vähän kömpelöä mutta harjoittelu tekee mestarin. Pyörän päältä pois tuleminen sujui kokeilujen jälkeen yllättävät hyvin, ennen en tätä ole uskaltanut kokeilla kun pelkään kaatuavani (tyhmä minä).

Vaihtoharjoitukset antoivat ihan uutta itsevarmuutta kisojen vaihtotilanteisiin. Vantaalla mun eka vaihto oli ihan katastrofi, tavarat lensi, turhaa tavaraa oli ihan liikaa, meinasin kadottaa pyöräilylasit ja vaihto kesti tosi kauan. Uimalasit taisin kiireessä heittää niin hyvin omaan vaihtolaatikkoon, että jouduin noukkimaan ne vastapäisen kisaajan tavaroiden joukosta. Nyt on kuitenkin paljon rauhallisempi olo kun vaihtoa on harjoiteltu muutama kerta etukäteen, tietenkin märkäpuvun ottaminen on vielä vähän haasteellista mutta muuten kaikki alkaa olemaan selvää. Kengistäkään ei tarvitse murehtia kun pyöräilen vielä lenkkareilla, en ole vielä viitsinyt vaihtaa tavallisia polkimia lukkopolkimiin vaikka maantiepyöräilykengät ja polkimet jo omistan. Ensi kesänä sitten?

DSC_0329 Vaihtoharjoitusten jälkeen lähdettiin hölkäten katsomaan juoksureitti ja loppuverkattiin venyttelyiden merkeissä, jonka jälkeen lähdettiin kotia kohti keräämään voimia seuraavan päivän kisoja varten. Päivä oli kyllä mahtava ja onnistunut, suuret kiitokset valmentajille ohjelmasta, vinkeistä ja neuvoista. On se vaan kiva oppia uusia asioita ja taitoja tästäkin lajista. Illalla vielä huolsin pyörän kunnolla, pesin, laitoin tankoteipit uudestaan, rasvasin ketjut ja täytin renkaat. Tarvittavat varusteet tarkistin reppuun varmasti miljoona kertaa, sen verran jännitti jo illalla.

Seuraavana päivänä koittikin se odotettu kisapäivä, snapchatissa mua seuraavat tietävät jo miten mun kävi (mut löytää sieltä nimimerkillä nooramicaelaw). Seuraavasta postauksesta pääsette lukemaan sitten tarkempaa kisarapsaa lauantailta :-)

31. heinäkuuta 2016

ONKO OKEI SKIPATA TREENIPÄIVÄ?

Lauantaina oli huono päivä. Kroppa ei ollut varmaan palautunut edellisestä treenistä, väsytti ja olo oli voimaton. Univajettakin saattoi olla. Ajattelin että hei, kyllä tää tästä, katson josko päivällä olisi parempi olo. No eipä ollut: olin vielä väsyneempi. Mielessä pyöri silti ajatus uintitreenistä joka oli tehtävä. Olenko epäonnistunut tai laiska jos en menekkään tänään treenaamaan?

DSC_0210 Vastaus on ei, en ole. Jos kroppa on oikeasti väsynyt niin silloin sitä kuuluu myös kuunnella. Pienessä univajeessa tai muutenvain väsyneenä ja huonovointisena treenaaminen voi aiheuttaa vaaratilanteita, mieli kun ei ole virkeimmillään ja keskittymiskyky saattaa herpaantua herkästi. Tekniikoita on hankala suorittaa oikein silloin, kun pää ei ole 100% mukana menossa.

Oikean väsymyksen ja laiskuuden ero on kuitenkin tunnistettava. Mitä jos ei vain jaksa mennä treeneihin pitkän päivän jälkeen? Tein jalkatreenin viimeviikolla, enkö voisi höllätä tänään? Jos treenien skippaamisesta tulee tapa pelkän viitsimisen vuoksi, olisi syytä miettiä miksi treenaaminen ei enää maistu. Liian yksipuolista? Aina samaa? Vaihtelu todellakin virkistää. Pitkän päivän jälkeen salille tai ryhmäliikuntatunnille meneminen voi oikeasti piristää ja tuoda uudenlaista energiaa iltaan. Unikin maistuu paremmin treenin jälkeen kuin että makaisi sohvalla karkkipussi kädessä monta tuntia. Piiskaa siis itsesi sohvalta treenaamaan vaikka laiskottaisikin, lupaan että se on vaivan arvoista.

DSC_0198 Jos univajetta on takana ja olo on voimaton, kannattaa kuunnella kroppaa ja pitää huilipäivä. Se ei todellakaan ole pahasta jos treenaa säännöllisesti ja kovaa. Jos sama uupunut olo jatkuu pitkään, on syytä miettiä mistä se johtuu. Onko treenaaminen ollut liian kovaa olemattomilla lepopäivillä vai ovatko illat venyneet turhan pitkiksi koulujuttujen parissa? Korjaa asia, käy aikaisemmin nukkumaan, pidä muutama kevyempi treenipäivä.

Lauantain uintitreeni jäi multa väliin ja onneksi niin tein. Todennäköisesti mä en olisi saanut itsestäni mitään irti ja kaikki olisi vain ärsyttänyt. Viimeyön nukuin hyvin ja tänään olin taas yhtä virkeä kuin ennen, pyörätreenikin kulki kuin siivillä hyvin levänneenä!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille♥

28. heinäkuuta 2016

IRTIOTTO ARJESTA

Mökki on ollut mulle aina sellainen paikka jossa voi unohtaa arjen jutut ja olla ajattelematta mitään. Päätettiin hyvien ilmojen kunniaksi lähteä muutamaksi yöksi mökille, ja arvatkaapa tekikö hyvää! Mökillä ei tarvi tuijottaa puhelinta, ei puhua ulkopuolisille ihmisille, ei välittää päivän asun epäsopivuudesta... voi vaan keskittyä rentoutumiseen ja ajatusten nollaamiseen.

image1(8) Tiistaina lähdin pyörällä kohti mökkiä, matkaa kertyi 27,5km ja samalla sain tehtyä päivän pk-treenin. Kaksi kokonaista päivää me uitiin, saunottiin, ajettiin moottoriveneellä, grillattiin, valvottiin ja nautittiin mökkeilystä... ihan niinkuin silloin pienempänä, kun mökkikyläily oli kesän kohokohta. Vietiin pikkulaituri syvemmälle järveen ja hypittiin sieltä veteen, oli muuten hauskaa. Yritin opetella starttihyppyä jonka joskus olen osannut, mutta yritykset ei oikein tuottaneet tulosta. Vähän harmitti että lomailu osui just lepopäiville, mun olisi niin tehnyt mieli vetää mökkitriathlon! Se jää sitten seuraavalle kerralle toteutukseen.

Elokuu tulee olemaan kiireinen: mä ohjaan pallokoulua, käyn ohjaamassa vanhempien poikien futistreenejä, treenaan, kisaan ja yritän tehdä muutamaa koulujuttua valmiiksi + ajattelin aloittaa jo nyt lukemaan anatomiaa (mulle jää kaikki teoria niin huonosti päähän...). Kaksi päivää omassa kuplassa oli siis oikein hyvä rentoutusloma tulevaa varten. Ei sillä ettenkö pitäisi kaikesta tulevasta, päinvastoin mä olen tosi innoissani elokuun kiireestä.

image1(9) Tänään lähdin aamu-uinnin jälkeen pyöräilemään kohti kotia. Vähän pelotti isomman tien rekkaliikenne aamupäivästä, mutta mun matkan kohdalle ei onneksi osunut kuin muutama fiksu rekkakuski jotka osasivat väistää hieman pyöräilijää. Matkan aikana mä tein muutaman pysähdyksen ja säästelin puutunutta takalistoa, pitäisi varmaan hankkia parempi satula joka sopisi omalle takamukselle paremmin. Varsinkin yli 10km matkoilla takamus alkaa puutua ilkeästi... Jos joku pyöräilijä sattuu lukemaan tämän niin ehdota jotain hyvää satulaa ja kauppaa mistä kannattaisi etsiä, saisikohan niitä kokeilla lenkillä ennen ostopäätöstä?

image1(7) Tiistaina mökille päästyä kävin pyöräilyn jälkeen myös juoksemassa. Tein hieman lyhyemmän ja reippaamman lenkin ja yritin etsiä sopivaa kisavauhtia itselleni. Kroppa kyllä kestää mutta ajatusten tarvitsee olla 101% mukana että saan pidettyä vauhdin yllä, jos en yhtään keskity niin vauhti lähtee keulimaan ja väsymys tulee nopeasti. 3km kisavauhti olisi kiva pitää 5:00 min/km tai vähän alle, tiedän että pystyn siihen ja jaksan kyllä loppuun asti. Nyt vaan kova tsemppi päälle ja kisoissa täysi keskittyminen juoksun kannalta.

Tälläistä tänään, loppuviikko jatkuu treenaten, maanantaina pääsen taas hierojan pöydälle avaamaan tukkoisia etureisiä ja sitten alkaakin se kisajännitys... ensimmäiset kisat ikäsarjassa, mut löytää todennäköisesti viimeisten joukosta hahah. Pääasia kuitenkin että vedän täysillä loppuun asti ja voitan itseni jälleen kerran. Ja olen taas yhtä kokemusta rikkaampi.

Ihanaa viikonloppua kaikille♥